141 vakio Valtralla,q55 ja 4-siipisellä on ajettu yhdellä syksyllä (aidossa) savimaassa. Sillä kokemuksella väittäisin että 5-siipinen aura ei n14x koneella liiku, jos savea kynnetään. Sekä teho että paino loppuvat kesken. Toisekseen maantiellä kyseinen 5-s yhdistelmä on hengenvaarallinen, eikä pelkästään kevyen keulansa vuoksi.

Toista syksyä ei ko. traktorilla huvittanut revitellä.

Ilman lisäpainoja oleva 6 tonninen kuutonen jäi paikalleen sutimaan kun tuli savikolla vastaan kohta josta oli edellissyksynä ajettu muutama pikkutuhtillinen jyvää.
Neliteräinen perässä. Piti laittaa lukot päälle ja nykäistä uudelleen liikkeelle... pikkaisen kuitenkin yllätti. Vauhdin hurmaakaan ei tullut koettua.
Toki maa oli nyt melkoisen kuivaa, loppujen lopuksi mureni hyvin. Märempänä olisi varmasti ollut nöyrempää mutta ei sitten enää muokattavaa saman tien kynnön perään.

Eipä kaivannut enää lisäsiipiä.

Jaa, täälä näköjään kattotaan sylinteriluvusta, pystyykö jotaki hommaa tekemään raktorilla vai ei. Kyllä nämä nykypäivän isot 4-sylinteriset on painavempia ja tehokkaampia, ku vanhat 6-sylinteriset.

Paremmin jollaki 141 ännällä pystyy 5-siipisiä paluuauroja vetää, ku vanhalla kasitonnisella.

Jaa, täälä näköjään kattotaan sylinteriluvusta, pystyykö jotaki hommaa tekemään raktorilla vai ei. Kyllä nämä nykypäivän isot 4-sylinteriset on painavempia ja tehokkaampia, ku vanhat 6-sylinteriset.

Paremmin jollaki 141 ännällä pystyy 5-siipisiä paluuauroja vetää, ku vanhalla kasitonnisella.

Usein kuutoset ovat hiukan pidempiä ja muutenkin painavampia kuin vastaava  nelosmalli. Jos sellaista on olemassa. Nokka pysyy paremmin kohti maaemoa - jos ei ole lisäpainoja tai ek:ta tai etunostolaitetta tai jotain. Eiköhän se tonni rautaa paina noin tonnin, oli niitä reikiä lohkossa sitten 3-12 kpl :-) Niin uutena kuin vanhana. Painohan sen todellisen vetokyvyn määrää (osin myös painon jakautuminen, päisteessä sitten erityisesti). Vauhdin määrää sitten hevosvoimat.

Ainakin mun vetäjääni on suurin piirtein samanlaisena ja  tehoisena myös nelosena, mutta sellainen on kevyempi ja lyhyempi. Eli ei yhtä tukeva raskaalle nostolaitekoneelle. Vastaavasti kai ketterämpi, ja painoa eteen lisäämällä kiikkeryys on korjattavissa. Mulla 4 siipinen leikkureilla ja muilla lisäpainoherkuilla ollut aatra meni puhtaasti ilman mitään tarvetta lisätä rautaa nokalle, pääsi jopa jyrkän penkan ylös tielle ilman teinimopoilijan temppuja. 5 teräinen varmaan jo tarvitsisi jotain extraa.

Savimaalla tarvitaan pellolla enemmän etupainoja kuin tieajossa. Tukevilla tiepainoilla nousee kynnössä etupyörät ilmaan.

Savimaalla tarvitaan pellolla enemmän etupainoja kuin tieajossa. Tukevilla tiepainoilla nousee kynnössä etupyörät ilmaan.

Huh. Onneks ei oo savea. Ei tulis muuta kuin vahinkoa...

Onko sun savi erilaista kuin äskooännän? Kun siellä ei mikään saa painaa mitään tai ketään.

Lainaus käyttäjältä: Make - 05.08.17 - klo:20:27

Savimaalla tarvitaan pellolla enemmän etupainoja kuin tieajossa. Tukevilla tiepainoilla nousee kynnössä etupyörät ilmaan.

Huh. Onneks ei oo savea. Ei tulis muuta kuin vahinkoa...

Onko sun savi erilaista kuin äskooännän? Kun siellä ei mikään saa painaa mitään tai ketään.

Saattaa olla, alkuvuosina majori nosteli nokkaa kolmella siivellä kun pyörässä oli pitoa.

Nyt menee ilman etuvetoa vaikka neljällä juoksuvauhtia.

Lainaus käyttäjältä: -Joomies- - 05.08.17 - klo:20:41

Lainaus käyttäjältä: Make - 05.08.17 - klo:20:27

Savimaalla tarvitaan pellolla enemmän etupainoja kuin tieajossa. Tukevilla tiepainoilla nousee kynnössä etupyörät ilmaan.

Huh. Onneks ei oo savea. Ei tulis muuta kuin vahinkoa...

Onko sun savi erilaista kuin äskooännän? Kun siellä ei mikään saa painaa mitään tai ketään.

Saattaa olla, alkuvuosina majori nosteli nokkaa kolmella siivellä kun pyörässä oli pitoa.

Nyt menee ilman etuvetoa vaikka neljällä juoksuvauhtia.

Jos jäämiehellä on saman sorttista savea kuin sulla niin viiden siiven kanssa ei jää kuin paskanen vana taivaalle.

Minulla ja monella muulla on yleistynyt vuoromuokkauksen periaate. Se menee niin, ettei kynnetä joka vuosi, vaan sänkimäärä ja laatu vaikuttaa päätökseen muokkaustavasta. Öljykasvien ja härkäpavun jälkeen on kustannustehokkainta jättää sänki talven yli ja avata se keväällä lautasmuokkaajalla. Ohrat ja muut helpot sänget kannattaa etupäässä kultivoida. Isot pahnamäärät, nurmet jne. kannattaa kyntää. Tämä filosofia on todennäköisesti terveellistä maanrakenteelle.

Kyntäminen on parantuneen tekniikan avulla tullut enemmän salonkikelpoiseksi vaihtoehdoksi. Vanhaan aikaan sarka-auroilla ajettiin päisteet hyvin usein kurarunniksi, mikä ei tietysti ollut järkevää. Paluuaura säästää tosi paljon päistettä, kun kyntö etenee joka vedolla. Painoista päisteessä voisi todeta, että ongelmahan korostuu lähinnä märissä olosuhteissa. Kyntö kun edelleen luonaa kaikkein huonoimmissakin olosuhteissa, mikä ei ole maalle eduksi. Hyvä konsti on kokeilla kultivoimista, jos ei se luonaa liiallisen märkyyden takia, niin ei pitäisi mennä myöskään kyntämään.

En muista, että oikein koskaan olisi jäänyt kultivointi tekemättä sen takia, että syksy on liian märkä. Ennemmin tai myöhemmin keli on poutaantunut ja kuivanut niin paljon, että kevytmuokkaus on toiminut. Samalla logiikalla pitäisi mennä kynnönkin kanssa ja jaksaa odottaa kuivempaa keliä. Jos kelejä ei tule, niin se sängen avaus keväällä voi riskeistä huolimatta olla järkevää maanhoitoa pitkällä aikavälillä.

Meillä oli sarka-auran kanssa monesti sellaista, että neljättä siipeä ei pystynyt käyttämään, kun 805 jäi paikalleen sutimaan. Täytyi kolmella mennä eteenpäin. Sitten hommattiin toi kultivaattori ja joskus 2002-03 kaksi erittäin kuivaa syksyä peräkkäin. Semmosia isoja kilsiäisiä vaan revin irti pellosta. Kylällä puhuttiin, että pari ekaa vuotta on huonompia satotasoja, kun maa ei ole vielä tottunut kultivointiin. Mää en huomannut mitään eroja satotasoissa, kevätmuokkauksen toimivuudessa tms. Olen miettinyt, että muilla taisi olla pellot vielä huonommassa kunnossa kyntökauden jälkeen.

Mutta kun muistelee vanhoja kauheita aikoja, kun kaikki aina kynnettiin, niin siltä pohjalta voi miettiä tulevia kyntösuunnitelmia.  Niitä oikeita olosuhteita yms.

Minulla ja monella muulla on yleistynyt vuoromuokkauksen periaate. Se menee niin, ettei kynnetä joka vuosi, vaan sänkimäärä ja laatu vaikuttaa päätökseen muokkaustavasta. Öljykasvien ja härkäpavun jälkeen on kustannustehokkainta jättää sänki talven yli ja avata se keväällä lautasmuokkaajalla. Ohrat ja muut helpot sänget kannattaa etupäässä kultivoida. Isot pahnamäärät, nurmet jne. kannattaa kyntää. Tämä filosofia on todennäköisesti terveellistä maanrakenteelle.

Kyntäminen on parantuneen tekniikan avulla tullut enemmän salonkikelpoiseksi vaihtoehdoksi. Vanhaan aikaan sarka-auroilla ajettiin päisteet hyvin usein kurarunniksi, mikä ei tietysti ollut järkevää. Paluuaura säästää tosi paljon päistettä, kun kyntö etenee joka vedolla. Painoista päisteessä voisi todeta, että ongelmahan korostuu lähinnä märissä olosuhteissa. Kyntö kun edelleen luonaa kaikkein huonoimmissakin olosuhteissa, mikä ei ole maalle eduksi. Hyvä konsti on kokeilla kultivoimista, jos ei se luonaa liiallisen märkyyden takia, niin ei pitäisi mennä myöskään kyntämään.

Tämä on aivan sataprosenttisesti myös oma filososofiani johon uskon kuin pukki sarviinsa.
Tilanteen ja tarpeen mukaan, menetelmä ja kalusto. Ei koskaan väkisin ellei ihan pakko.
Suorakylvöstä kyntöön ja kaikki kevytmuokkauksen välimuodot. No hankmoa ei ole kun se ei mun maalajeilla todellakaan toiminut.

Puinti on joskus se jossa joutuu vähän väkisin touhuamaan - jos kelit ei salli niin minkäs teet. Saa nähdä millainen tämä syksy on, näyttää että ihan lähiaikoina ei ole kiirettä edes kuminan kimppuun.

Ainoa huono puoli on monenlaisen kaluston tarve, mutta omalla kohdani tämä on ratkaistu porukkavehkeillä.

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 06.08.17 - klo:09:07

Minulla ja monella muulla on yleistynyt vuoromuokkauksen periaate. Se menee niin, ettei kynnetä joka vuosi, vaan sänkimäärä ja laatu vaikuttaa päätökseen muokkaustavasta. Öljykasvien ja härkäpavun jälkeen on kustannustehokkainta jättää sänki talven yli ja avata se keväällä lautasmuokkaajalla. Ohrat ja muut helpot sänget kannattaa etupäässä kultivoida. Isot pahnamäärät, nurmet jne. kannattaa kyntää. Tämä filosofia on todennäköisesti terveellistä maanrakenteelle.

Kyntäminen on parantuneen tekniikan avulla tullut enemmän salonkikelpoiseksi vaihtoehdoksi. Vanhaan aikaan sarka-auroilla ajettiin päisteet hyvin usein kurarunniksi, mikä ei tietysti ollut järkevää. Paluuaura säästää tosi paljon päistettä, kun kyntö etenee joka vedolla. Painoista päisteessä voisi todeta, että ongelmahan korostuu lähinnä märissä olosuhteissa. Kyntö kun edelleen luonaa kaikkein huonoimmissakin olosuhteissa, mikä ei ole maalle eduksi. Hyvä konsti on kokeilla kultivoimista, jos ei se luonaa liiallisen märkyyden takia, niin ei pitäisi mennä myöskään kyntämään.

Tämä on aivan sataprosenttisesti myös oma filososofiani johon uskon kuin pukki sarviinsa.
Tilanteen ja tarpeen mukaan, menetelmä ja kalusto. Ei koskaan väkisin ellei ihan pakko.
Suorakylvöstä kyntöön ja kaikki kevytmuokkauksen välimuodot. No hankmoa ei ole kun se ei mun maalajeilla todellakaan toiminut.

Puinti on joskus se jossa joutuu vähän väkisin touhuamaan - jos kelit ei salli niin minkäs teet. Saa nähdä millainen tämä syksy on, näyttää että ihan lähiaikoina ei ole kiirettä edes kuminan kimppuun.

Ainoa huono puoli on monenlaisen kaluston tarve, mutta omalla kohdani tämä on ratkaistu porukkavehkeillä.

Mulla samat ajatukset, tilanteen mukaan. Suorakylvö tosin ei oo oikeen vaihtoehto, ei se näillä hikevillä ja kevätkylmillä hieta tai turvemailla toimi.

Nelisiipiset paluuaurat elämänsä ehtoo puolella, ja katellut hinattavia kuussiipisiä. Viissiipiset nostolaitteeseen sellaiset killerit...

Jokerina kultivaattori, jos hommaisi sellaisen ja pärjäisi edelleen nuilla neliteräisillä. Tai vuokraa joltain, ovat vaan kovin harvinaisia näillä main. Sopivissa oloissa tekevät hyvää jälkeä eikä tarvi lopetusvakoja tasailla.

Viissiippinen vaan tilaukseen Kylmis!

Veitsileikkurit keventää laitetta huomattavasti.

Älä vaan tyydy 4 siipiseen.

Jälleenmyyntiä kannattaa myös ajatella. Kukaan ei osta 4 siipistä.

Jos puolhinattava niin siipipareja täytyis olla samal vaivalla 8.

Muuten menee voimisteluksi.

Kyllä se vitonen tekisi kikkeliä, ei voi mitään.

Viime syksynä oli lainakoneena N163D jolla yritin ruismaata mennä kyntämään. Etunostolaitteessa n.500kg etupaino ja perässä ES85 5 siipinen kverne muovisiivin, kiekkoleikkurein ja ei siitä kyllä mitään tullut. Aivan liian kevyt keulainen että pitemmälle siirtymälle olisi viitsinyt lähteä.

Eikö tuo ole aika möykky siellä perässä killumassa?

Nelisiipisten kääntökvernejen ja Tempon "rullakarhin" jäljiltä koitettu saada päisteissä taas vettä kulkemaan johonkin suuntaan.

Tehtiin kokeilu. Vanhaan aikaan majorilla vedettiin KHN fiskarsseja tuolla pahimmalla lohkolla. Kokeilin perunamaata kääntää (Huom. majoriin tehty koneremontti vielä välissä), ja eihän siitä tullut hevon... Eli. Ainakin märässä väkisin vetäminen pois. Ja jos joutuu viiden vuoden välein vaihtaan veturia isommaksi niin tiedossa on karjanlantaa, VLN:nää, kalkkia, jankkuria yms.

Multamaat eivät olleet miksikään tuosta rypömisestä, huomiona.

Onko olemassa jonkinlaista nostolaite- ja puolihinattavan välimuotoa? Eli nostolaitemallia jossa olisi vapaasti pyörivä tukipyörän tapainen jonka varassa peräpää voisi käännöksissä ja kuljetuksissa normaalisti nojata?

Hämärästi muistelen tuollaisen idean jossakin olleen toteutettunakin mutta tarkkaa tietoa ei ole korvien väliin jäänyt.