Otetaan nyt vaikka sikatilat AB ja C. Joilla kummallakin 1.000 lihasikaa, 100 hehtaaria peltoa ja kumpikaan ei ole ylikoneellistanut tms vaan tilaa johdetaan ammattitaitoisesti. Reunaehtoinen on lihan hinta jokla enemmän tai vähemmän sanellaan ja viljan hinta joka enemmän tai vähemmän sanellaan ja aika paljon muistakin tuotantopanoksista on sillä tavalla saneltuja että yrittäjä ei niihin voi omalla toiminnallaan juurikaan vaikuttaa vaikka tekisi mitä. Mutta yrityksenä tilan on tarkoitus tuottaa palkka yrittäjälle, se on siis toiminnan tavoite. Ja saadakseen riittävästi palkkaa yrityksen tulojen ja menojen suhteen on oltava sellainen että palkkaa jää. Yritys pyrkii siis toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Kuten yleensäkin niin toimialalla on useita yrityksiä jotka toimivat samoilla reunaehdoilla. Jos toinen tekee vääriä päätöksiä niin sen yrityksen kannattavuus heikkenee ja pitkällä tähtäimelle yritys tippuu pois. Ja koska markkinoille mahtuu vain tietty määrä yrityksiä eli tuotanto ei voi kasvaa rajattomasti niin heikoiten kannattavat yritykset tippuvat pois ja parhaiten kannattavat laajentavat. Näin laajentava kannattava yritys kilpailee huonommin kannattavat pois markkinoilta. Laajentaminen ja kannattavuus eivät tietty ole synonyymejä mutta tulee korvaavaa tuotantoa kun osa tippuu pois.
Mutta ne alkuperäiset tilat. Oletetaan että kumpikin haluaa jatkaa tuotantoaan ja kehittää tilaa, ne siis haluavat olla jatkavien joukossa eikä niiden joukossa jotka kannattamattomina tippuvat pois. Näin ne lähtökohtaisesti kilpailevat keskenään. Koska markkinoille mahtuu vain tietty määrä tuotantoa ja siten tietty määrä yrityksiä. Mutta tässä tilanteessa jos reunaehdot on aika tarkkaan annettu ja aika paljon sellaisia tekijöitä joihin ei omalla toiminnallaan pysty vaikuttamaan niin miten käy tuolle esimerkkitilalle. C-tila tekee parhaansa ja saa tuotannosta jäämään +2.000 euroa. AB-tila ylivoimaisen investointitukihyötynsä turvin saa ansiotonta hyötyä ja saa viivan alle jäämään +4.000 euroa. Tässä tilanteessa molemmat toteavat että "ei tullut tarpeeksi palkkaa, pitää miettiä jotakin muuta". Mutta jos C-tila saa tukea sen 40.000 euroa per vuosi niin voidaan todeta että "hyvin menee, jatketaan tuotantoa" vaikka tosiasiallisesti ilman tukia tila olisi tässä tilojen välisessä kilpailussa pärjännyt huonommin. Parin tuollaisen +4.000 -vuoden jälkeen AB-tila toteaa että "ei onnistu, rupean ajamaan taksia" ja C-tila senkun porskuttaa ja jatkaa tuotantoa tukien turvin ja on mukana niiden tilojen joukossa jotka jatkavat tuottamista rajallisille markkinoille. Ja AB-tila hävisi kilpailussa olemassaolosta.
Otetaas tähän pari esimerkkiä muusta yritystoiminnasta. Portti. Jatkaa tuotantoa koska sitä tuetaan tavalla tai toisella. Muussa tapauksessa toiminta olisi jo loppunut. Portti kilpailee muiden lihanjalostajien kanssa ihan samalla tavalla kuin tilat keskenään. Ja tuettuna jatkaa toimintaansa vaikka toiminnot ovat mitä ovat kuten C-tila joka tuettuna jatkaa toimintaansa vaikka pärjäisi huonommin kuin AB-tila.
Ja sitten vertaus rakennusalalle. Siellä periaatteessa yritykset kilpailevat keskenään. Mutta kuten maataloudessa sielläkin mahtuu markkinoille rajallinen määrä tuotantoa ja siten rajallinen määrä yrityksiä. Ihan kuten maatiloja. Periaatteessa rakennusyritykset kilpailevat urakoista. Kukin tekee sellaisen urakkatarjouksen että katsoo viivan alle jäävän jotakin. Tässä reunaehtona on työn tilaaja joka aivan samoin kuin teurastamo sanelee sen hinnan viime kädessä jonka suostuu työstä maksamaan ja jos kukaan ei siihen pääse niin ei välttämättä tilaa mitään kohteesta riippuen. Jos rakennusyritys pystyy olemaan niin tehokas että pääsee tuohon tilaajan maksimihintaan tai sen alle niin se saa urakan. Muuten ei saa. Kun parissa tarjouskierroksessa tulee takkiin niin kohta firma on nurin. Mutta jos kuluissa on liikaa ja tilaaja ei suostu maksamaan edes sen vertaa että kulut saisi peittoon niin milläs tarjoat. Ihan sama logiikkaa kuin että toinen pystyy tuottamaan teurastamon tarjoamaan hintaa ja toinen ei. Se joka pystyy niin jatkaa eli voitti kilpailussa, toinen hävisi.
Telakat esimerkiksi, ihan sama juttu. Tilaaja haluaa laivan tiettyyn hintaan, toinen saa tuet valtiolta ja pystyy tuen turvin rakentamaan laivan siihen hintaan, toinen menee nurin. Ihan sama juttu taas. Minun mielestäni maatilat hyvin selvästi kilpailevat keskenään. Se ei näy missään tarjouskilpailuissa tms joka on selvää kilpailua vaan se näkyy siinä mikä maatila jää jäljelle ja jatkaa. Aivan samoin kuin muut yritykset jotka pärjäävät kilpailussa jatkavat muillakin aloilla. Ne jotka eivät pärjää lopettavat. Ei mitään eroa, maatilat kilpailevat selkeästi keskenään.
No sinulla oli kyllä esimerkkejä, mutta tosiasiassa maatilat ei kilpaile keskenään, koska niiden myyntiorganisaatio on yhteinen, eli kilpailun niiden puolesta hoitaa Atria tai joku muu toimija.
Brändit kilpailee ja maatilalla ei ole omaa brändiä, se on osa jonkun toisen brändiä, maatila ei myöskän hallitse tätä yhteistä brändiä, joka tällä niiden yhteisesti omistamalla teurastamolla on.
teurastamo myös takaa jokaiselle tilalle samanhinnan ja sen, että se ostaa koko tuotannon mitä tila kykenee tuottamaan.
Tähän perustuu väite, että maatilat ei kilpaile keskenään.
Muilla aloilla työt saadaan yleensä tarjouskilpailujen kautta, tai pienissä tilauksissa suoraan myymällä ilman tarjoustakilpailua.
Tarjouskilpailuissa on omat sääntönsä, eikä niissä tilaaja sanele mitään, halvin ja edullisin tarjous voittaa kun tarjoukset avataan avaamistilaisuudessa.
Joskus on ostajilla kumminkin valtuuksia ostaa suoraan tarjousten perusteella, jolloin ei erikseen tälläista avaamistilaisuutta järjestetä, julkisella sektorilla on aina avaamistilaisuus.
Yritykset tuottaa hyvin erillalailla voittoa, toiset saa myös tukia ja toiset ei saa, kaikki on kiinni yrityksistä itsestään ja sen kyvyistä hakea erillaisia tukia.
Ei tuilla ole merkitystä yrityksen menestymisen kannalta, kyse on osaamisesta, sellaista työkantaa ei oteta, joka ei kannata riittävän hyvin.
