Aitosuorakylväjälle paras glyfosaatin ruiskutusaika on keväällä. Joko noin viikkoa ennen kylvöä tai sitten pari päivää kylvön jälkeen. Siinä menee sitten talvehtineet rikat, pienet rikanalut ja jääntivilja kaikki samalla kertaa.
Jos glyfosaatin käyttö loppuu, on suorakylväjän siirryttävä kahden kasvustoruiskutuksen taktiikkaan. Talvehtineet rikat heti kohta kylvön jälkeen ja myöhemmin keväällä itävät sitten tavalliseen ruiskutusaikaan. Muuten ne omakotitalon kokoiset saunakukat valtaavat sen kylvöpellon ennen kuin oras on tullut edes pintaan. Ja juolavehnän kanssa on sitten vain opittava elämään.
Höpö höpö, ei lainkaan noin. Keväällä juolavehnä on todella heikossa kasvussa, viileyden ja kuivuuden takia, ja lähtee kovaan kasvuun vasta kun kylvöstä on kulunut monta viikkoa. Nykyään kun syksyt on lämpimiä, on juolavehnäkin silloin kovassa kasvussa ja glyfo tehoaa parhaiten 2-3 viikkoa puinnin jälkeen. Ei ole juolan juolaa pelloilla vielä edes toukokuun loppupuolella, kuivuuden takia nimenomaan.
No, on totta, että syksyt ovat tulleet aika pitkiksi ja lämpimiksi. Ja jos "pelkästään" juolavehnää torjuu, niin sitten kyllä syksyllä, pari viikkoa puinnin jälkeen tai koska sitten kompensaatiopiste saavutetaankin.
Glyfosaatti on tätä nykyä kuitenkin niin kallista, ettei kärsi kuin maksimissaan yhden kerran kaudessa ajaa. Tällöin aitosuorakylvössä ehkä ennemmin keväällä, tapauskohtaisesti harkittava. Onhan tuo talvi juolallekin aika koettelemus, keväällä juuristo ulosmitataan ravintoaineista ja kompensaatiopisteessä, kun nestevirtaus kääntyy takaisin juuristoon päin, glyfolla kaput. Äkkiä se juolakin 3-4-lehtiasteelle kasvaa keväällä, sopivaa suorakylvömaata odotellessa. Pruuttaa sitten vaikka sen pari päivää kylvön jälkeen.
Vuodet eivät ole veljeksiä, ja parempi kun hakee äkeen pusikosta.
