Harvinaisen asiallista ja todenperäistä tarinaa.
Noin se vaan menee, ei sille mitään voi vaikka kuinka kieltää.
Asiallista kyllä, jos sitä vertaa niihin kirjoituksiin, joissa itketään, kun maajusseilla on niin hienot autot ja isot talot ja traktorikin on turbo ja neliveto.
Todenperäistä... no, eihän siinä nyt paljoa faktoja ollut, lähinnä mielipiteitä.
Noin se menee, jos noin ajattelee, eikä sitä voi tietenkään keneltäkään kieltää.
Vartiaisella on monta ihan pätevää argumenttia, mutta kyllä niitä voi myös yhtä hyvin perustein kyseenalaistaa.
Keskeisin on tämä myytti siitä, että meillä ei tapahtuisi / olisi tapahtunut maataloudessa rakennekehitystä. Meillä on 50 vuodessa maatilojen määrä pudonnut 350 000:sta 50 000:een. Samaan aikaan tuotettujen elintarvikkeiden määrä on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut. Maatalouden työllisten määrässä muutos on ollut vielä paljon suurempaa. Edelleen 2010-luvulla tilojen määrä putoaa lähes 5 % vuosivauhtia.
Mikä olisi oikea rakennemuutoksen vauhti, että se riittäisi? 25 % vuodessa? Miten se muuten tapahtuisi kuin konkurssien kautta? Mitä se vaikuttaisi pankkeihin ja muihin alan sidosryhmiin, millaisia sosiaalisia ongelmia se aiheuttaisi?
Tilojen keskikoko kasvaa Suomessa hehtaarin ja lehmän vuosivauhtia. Kovin paljon nopeampi kasvu lisäisi tarvetta kone- ja rakennusinvestoinneille. Mistä rahat? Hitaampi kasvu mahdollistaa tuotantovälineiden kapasiteetin kasvattamisen sitä mukaa, kun olisi muutenkin tarvetta korvausinvestoinneille. Se, että Suomen suurin tila siirtyy tappiota tuotettuaan paremmin tuettuun luomutuotantoon ja toiseksi suurin (vai kolmanneksi?) hakeutuu velkasaneeraukseen, ei varsinaisesti puhu sen puolesta, että hätäinen tilakoon kasvattaminen yksin takaisi kannattavaa maataloutta.
Rakennekehityksen nopeutta voi olla terveellistä myös suhteuttaa. Vuonna 1990 Suomen maatilojen keskikoko oli neljänneksen pienempi kuin Hollannissa. Vain 20 vuotta myöhemmin Hollannin tilojen keskikoko oli neljänneksen pienempi kuin Suomessa.Tilojen keskikoolla mitattuna Suomi sijoittuu Euroopassa puolen välin tietämille siitäkin huolimatta, että monissa jäsenmaissa tilakokoa kasvati sosialistisella kaudella suoritettu pakkokollektivisointi, jota sivumennen sanoen on monissa maissa myös purettu, joten ilmeisesti siinäkin oli omat haittapuolensa. Keskimääräisen peltoalan mukaan Suomen alapuolelle sijoittuvat jo mainitun Hollannnin lisäksi mm. Irlanti, Belgia, Espanja, Portugali, Italia, Unkari ja Puola, jotka ovat merkittäviä elintarvikkeiden tuottajia ja myös viejiä. Monissa näistä maista myös maatalouden osuus työllisestä työvoimasta on Suomea suurempi.
Jostain syystä myös sellaiset maat kuin Norja, Itävalta ja Sveitsi katsovat voivansa pitää yllä Suomea pienimuotoisempaa maataloutta. Ovatkohan sikäläiset juhanavartiaiset kuinka huolissaan yhteiskunnan rahojen katoamisesta tähän hyödyttömään ja tuottamattomaan molokinkitaan?
Maataloustukea on leikattu hiljalleen koko EU-jäsenyytemme ajan. Olemme paljon alle vuoden 1995 tason sekä tuen määrässä, että tuottajahinnoissa. Miksi tuettu asuntotuotanto, kehärata tai Stadionin kunnostaminen ovat taloutta piristävää elvytystä, mutta maatalouden investoinnit eivät? Miksi työmarkkinatuen tai asumistuen leikkaaminen vain lisäävät kurjuutta ja voimistavat lamaa, mutta maataloustuen leikkaaminen ei?
Yliopistoissa itketään, kun joudutaan tulemaan toimeen vuoden 2008 tasolla ja poliisitoimi on järkyttynyt, kun pitää tulla toimeen viimevuotisilla määrärahoilla!
Maataloustuki on toki muualta pois, mutta kansantaloudesta se ei ole pois enempää kuin julkisen sektorin palkatkaan. Täällähän se raha kiertää, paitsi tietysti siltä osin kuin panoksia ostetaan ulkomailta. Suurin osa on kuitenkin kotimaista alkuperää ja ilman tilastotukea uskallan kyllä väittää, että maataloustuotteidemme arvo ylittää tuontipanosten arvon. Elintarvikkeiden viennin arvo viime vuonna oli lähes puolitoista miljardia euroa.
Mihin maatalouteen käytetyt rahalliset, aineelliset ja inhimilliset resurssit pitäisi kohdistaa, että ne tuottaisivat paremmin? Vartiaisen mukaan parempia kohteita olisivat ainakin Helsingin Yliopisto, lastensuojelu, eläkeläisen elintaso, poliisin, päihdeäitien hoito, ammattikoulujen opettajat, puolustusvoimien hankinnat, työnvälitys, päiväkotien opettajat, vanhainkotien hoitajat ja työnteon kannustimet(?).
Ainakaan kaikki noista eivät suoranaisesti kasvata kansantalouden kakkua, joten taloustieteilijä Vartiaisen lisäksi myös poliitikko Vartiainen on päässyt osallistumaan artikkelin kirjoittamiseen. Arvostuskysymyksiä, mutta aika monen muun poliitikon mielestä myös ruoan tuotanto on melko korkealla asioita tärkeysjärjestykseen laitettaessa, syöminen kun on edelleen ihmiskunnan pääelinkeino.
Kysymys myös kuuluu, millä aikataululla maatalouden resurssit olisi siirrettävissä muille aloille? Viljelijöiden keski-ikä on 50 vuotta. Ei sieltä uusia poliiseja tule, tuskin ammattikoulujen opettajia tai päihdeäitien auttajiakaan. Kovin nopea ja brutaali maatalouden alasajo vain lisäisi autettavien määrää.
Siinä Vartiainen on kuitenkin oikeassa, että maatalouspolitiikka tarvitsee aimo ravistelun. Samoin aika moni muukin politiikka.
