Kerrankin Veemeli puhuu asiaa. Ajoneuvojen maahantuonti on kuin jokin vaarantunut eläinlaji, joita lehdistö ja poliitikot pitävät silmällä ja älähtävät heti, kun kanta uhkaa notkahtaa. Kun on taloudellinen taantuma, työttömyys lisääntyy tai taloudessa tapahtuu muuta ikävää, haastatellaan huolestuneita auton tuojia lasipalatseissaan ja todetaan ääni väristen, että tuhoa kohti ollaan menossa.
Jos autoveroa nostetaan, lasketaan tai ei lasketakaan, valpastuu uutistoimittaja jälleen ja rientää kysymään huolestuneelta pukumieheltä, että mitä tämä vaikuttaa autojen tuontiin. Ja liituraita mainossolmioineen on huolissaan, kun kauppa on notkahtanut monta prosenttia huippuvuosista ja silloinkin se oli paljon nihkeämpää kuin oisimme halunneet. Ja lopuksi toimittaja vielä kommentoi, että tähän on tultu, vaikka ei kai näin voinut olla tarkoitus.
Ja poliitikot ovat aina vihreitä myöten nöyrinä tämän taloudellisen katastrofin edessä ja lupaavat korjata tilanteen, sillä autoja tuomalla talous lähtee kasvuun jopa vielä varmemmin kuin rakentamalla julkisrahoitteisia asuntoja Helsinkiin toimeentulotuen varassa eläville.
Kumma juttu, että kukaan ei ole huolissaan autokorjaamotoiminnan volyymeista? Sehän työllistää suomalaisia ihan eri tavalla kuin autojen tuonti ja lisäksi jättää rahaakin paljon enemmän tänne. Ei kukaan ole myöskään huolissaan traktorikaupan taantumasta, vaikka uusia traktoreita ostetaan maatiloille harvemmin kuin kerran 25 vuodessa. Puimureita vielä harvemmin. Ja molemmista sentään joka toinen on valmistettu Suomessa.
Tulisi kerrankin joku Paavo Lipposen tapainen poliitikko ja murahtaisi, että so what, kun joku autontuoja itkisi, että myynti notkahti, kun hallitus väläytti autoveron alennusta ensi vuodelle. Sitä paitsi ensi vuonnahan se kauppa käy sitten kaksin verroin.
