No tulipa mieleen semmoinen. Olen varsin vähävaraisesta perheestä lähtöisin. Äitini oli kuulemma jokunen vuosi sittten kysynyt veljeltäni oliko hänellä ollut ankea lapsuus, kun vanhempamme olivat niin köyhiä. En itse ollut asiaa koskaan ajatellut. Nälkää en ole nähnyt. Meillä ei ollut autoa (=merkki vauraudesta?), mikä ei ehkä ollut harvinaista maaseudulla 70-luvulla. Asuttiin tiilitehtaan takapihalla, isä kävi tehtaassa töissä. Kun jouduttiin muuttamaan kylille, äitikin meni töihin. Vanhempani ostivat rintamamiestalon, johon tehtiin remontti 90-luvun alussa - saatiin sisävessa, lämmin käytövesi ja suihkukaappi! Muoks: he saivat, en asunut siellä enää silloin, eikä veljenikään. Ja hyvä oli, että remontti tehtiin - kolme vuotta sen jälkeen isäni halvaantui ja oli hyvä, että oli edes vessa ja pieni suihku sisällä.
Isälläni ei ollut ammattikoulutusta lainkaan, äiti on kauppakoulun käynyt. Pojat patistettiin lukioon vaikka olis muitakin vaihtoehtoja ollu. Velipoika jaksoi lakin jälkeen insinööriksi ja on menestynyt taloudellisesti aika mukavasti. Varmasti on tehnyt paljon työtä. Mä en osannu opiskella korkeakoulussa ja vaikka ala kiinnostikin, työelämä vei mukanaan. Työtä oli, sai rahaa, tuli vaimo ja lapsia, ostettiin talo. Mahdollista osaamistani en kuitenkaan osannut hyödyntää taloudellisesti ja 28 vuotta työelämässä oltuani olen samassa tilanteessa kuin aloittaessani. Paitti, että nyt en ole verokirjalla missään työssä. Paras vuosi oli -94, kahdeksasta paikasta oli maksettu palkkaa, varsinaisesti mulla oli silloin kolme osa-aikaista työtä. Niinkuin on ollut koko aikuisiän vähintään kaksi työtä. Nyt on vain yksi, josta tosin en saa rahapalkkaa.
Rahaa olisi hyvä olla sen verran, että oppisi sitä käyttämään. Jos ei ole tottunut rahan käyttöön, alkaa se polttaa kädessä, jos sattuu rahaa jostain saamaan esim. perintönä. Tietäisi mihin kannattaa sijoittaa.
Viimeksi muokattu: 16.01.17 - klo:09:46 kirjoittanut maraani
Melkoista rämpimistä välillä, mutta parhaansa tehden ja kovasti yrittäen. Onnistuminen palkitsee. 1966 - 2016 and counting...