Jouluviikolla hallitus teki myös yhden poliittisen avauksen: valtion väyläomaisuuden yhtiöittämisen. Tämän avauksen olisi voinut myös jättää tekemättä. Yhtiöittäminen heikentäisi kansanvaltaa. Tätä liikenneministeri Bernerin suosikkihanketta myydään kauniilla visioilla tulevaisuuden liikenteestä, jossa monet eri toimijat osallistuvat markkinaehtoisesti väyläverkon ylläpitoon ja investointeihin. Yhtäkkiä autoilun verotuksesta voitaisiinkin luopua, kun liikenteen maksut peritään nätisti suoraan asiakkailta markkinoilla. Ja valtion ei tarvitsisi liata käsiään, budjettia ei tarvitsisi vaivata investoinneilla. Rahat investointeihin tulevat tuosta vaan helposti toista kautta yhtiölle, kun päästetään markkinat jylläämään.
Voi kun se olisikin näin kaunista. Kyse on silmänkääntötempusta. Liikenneverkossa ja sen hallinnassa on kyse valtavasta kansallisesta omaisuudesta. Myös liikenteen panostuksissa on kyse arvovalinnoista: mitä väyliä rakennetaan, mitä kunnostetaan, mihin liikennemuotoihin panostetaan sekä kuka ja miten sen maksaa. Kansanvallassa tällaiset arvovalinnat tehdään vaaleilla valitun eduskunnan ja sen enemmistön tukea nauttivan hallituksen päätöksillä. Silloin niistä voi käydä avointa demokraattista keskustelua. Yhtiöittäminen veisi valtaa piiloon avoimesta julkisesta keskustelusta ja demokraattisesta päätöksenteosta.
Yleisin perustelu sille, että kaikki valtion raiteet, meriväylät ja tieverkko siirrettäisiin yhtiöön, on keskustelussa ollut rahan saaminen investointeihin. Tätä perustelua on vaikea ymmärtää. Valtio saa lainaa aina halvemmalla korolla kuin erillinen yhtiö, olkoonkin kyse valtion yhtiöstä. Nyt nollakorkojen aikaan rahan saanti valtiolle liikenneinvestointeihin ei ole mikään ongelma - itse asiassa juuri nyt kannattaisi tehdä tulevaisuusinvestointeja. Yhtiössä lopputulos olisi se, että yhtiö perisi sille annetuilla keinoilla käytännössä korkeampia maksuja kuin nykyään, jotta se voi rahoittaa korkeammalla korolla tekemänsä investoinnit. Ja nämä valinnat tehtäisiin vähemmän demokraattisesti kuin nyt. Lopputuloksena valta väyläomaisuudestamme siirtyisi hallitusammattilaisille. Kenen etua he ajaisivat? Tässä on kysymys myös ihmisten liikkumisen vapaudesta ja perusoikeuksista: kohtuuhintaisen liikkumisen on oltava kaikkien ihmisten ulottuvilla, tulotasosta riippumatta. On selvää, että koko väyläomaisuuden markkinallistaminen voi eriarvoistaa liikkumista Suomessa.
Vihreät kannattaa liikennepolitiikan modernisointia. Autoilun päästöjä on vähennettävä voimakkaasti ja joukkoliikenteen osuutta on lisättävä, jotta voimme saavuttaa hiilineutraalin yhteiskunnan. Autoilusta perittävät maksut kannattaa kerätä uudenaikaisilla tavoilla mahdollisimman tuottavasti ja liikenteen päästöjä vähentävästi. Sähköautoilua ja biokaasuautojen käyttöönottoa kannattaa vauhdittaa valtion toimin. Palvelujen digitalisaatio on viisasta. Joukkoliikenteeseen on panostettava lisää, jotta liikkumisen vapaus helpottuu ja hinnat ovat kohtuullisia. Samalla sillä tehdään ihmisille tulee maaseudulla vaihtoehtoja ja kasvavat kaupungit pystyvät kuljettamaan yhä suurempia ihmismääriä vähemmillä ruuhkilla.
Silti nämä päätökset on tehtävä demokraattisesti ja avoimen keskustelun perusteella. On poliitikoilta vastuunpakoilua, jos näitä päätöksiä ei haluta tehdä itse vaan siirtää vastuu hallitusammattilaisille ja managerialismille. Me vihreät kannatamme myös lisääntyvää kilpailua väylillämme, mitä tulee palvelujen tarjontaan. Se on kuitenkin eri asia kuin itse väylien julkisen ja kansanvaltaisen hallinnan heikentäminen. Kun liikennepolitiikasta päätetään kansanvaltaisesti voidaan myös varmistaa, että mahdollisesti käyttöön otettavat uudet rahoituskeinot eivät rajoita ihmisten tietosuojaa ja yksilönvapauksia tarpeetta.
Nyt on mietittävä pikemminkin ratkaisua todelliseen ongelmaan: jos valtion budjettikehys estää pitkäjänteiset investoinnit liikenteeseen ja sen modernisointiin, on sitä muutettava. Ratkaisu tähän voisi olla jonkinlainen budjettikehyksen ulkopuolinen rahasto liikenneinvestoinneille. Liikennepolitiikkaa on modernisoitava ja sen suunnittelun pitkäjänteisyyttä on parannettava. On vain varmistettava, että siinä ei luoda uusia ongelmia vanhojen tilalle.
