Pakko nyt kommentoida tätä kun olen tekemisissä useamma tilateurastamon kanssa (nimenomaan sika) - kaiken a ja o on markkinointi. Ihan turha tehdä yhtään mitään jos ei kukaan tiedä tekemisistä... Tämä ei siis ole mitenkään nenäkkäästi tai viisastelevasti mutta näin se vaan on. Sama juttu tietenkin muissakin jutuissa.
Esimerkkinä tilateurastamoista - Hesassa (siis Helsingissä) on massivisen homo-suuri kysyntä lähituotantosikajutskoille (l. ei- luomu vaan lähituotanto). Kyse ei ole hinnasta vaan saatavuudesta. Jos tälle kuluttajaryhmälle vaivautuu tarjoamaan tuoretta lihaa niin kysyntä on rajaton.
MUTTA - tilateurastamon pitäjä, sikalan pitäjä, tilateurastaja laittaa mieluummin 100 000,00 € uuteen rotaattori-kompostoriin kuin 500 euroa mainoslehtisiin. Siis 200-kertaisesti. Sellaista se on.
Äh, noh, tästä lisää jos OIKEASTI kiinnostaa...
Kiinnostaa oikeasti.
Lyhyesti: on mahdollista saada sama tuotto ja jopa
parempi elinkeino pienemmällä eläinmäärällä - jos valitsee kapeamman sektorin.
Väitän, että on mahdollista saada sama elinkeino 20 sialla kuin 1 000 sialla, jos vaivautuu markkinoimaan. Tai ehkä vielä pienemmällä määrällä jos on virtuoosi. Takuuvarma asia on se, että pienempi elukkamäärä (tai elukkamäärän käsittely) ei ole työnä yhtä raskasta, eikä vaadi yhtä mittavia investointeja.
Eräs-melko-tuttu tilateurastamo on hyvä esimerkki. Tyypillinen perintötilalle rakennettu sikala ja teurastamo ylityöllistää tuon yrittäjän. Isot investoinnit ja systeemit. Non-stop, mikä viikonpäivä tahansa, aamuvarhaisesta iltamyöhään tämä yrittäjä rehkii lihanleikkuussa, teurastuksessa, eläintenhoidossa ym ym. Olen saanut mahdollisuuden seurata toimintaa läheltä jo monen monta vuotta. Tuolla yrittäjällä menee hyvin mutta työ on liian kovaa. Ihan harmittaa kun näen miten väsynyt ja kulunut tuo tilateurastamon pitäjä alkaa olla.
RATKAISU olisi -> pienempi volyymi, suuremmalla hinnalla. Hinnalla kun ei kuitenkaan voi kilpailla markettituotteiden kanssa. Tuon ratkaisun saa markkinoimalla mutta sekin on työtä, siihen tulee varata resursseja. Markkinointi ei ole mikään ihmeellisyys mutta se tulisi kuitenkin tehdä - ja useimmiten sitä ei tehdä ollenkaan.
Ihmeellistä tässä esimerkkitapauksessa (ja monessa muussa vastaavanlaisessa) on se, että vaikka asiasta keskustelee nokikkain tämän yrittäjän kanssa niin asia ei nyt vaan kiinnosta. Ei kiinnosta. Ei. Mieluummin kuolee sitten vaikka sydänkohtaukseen työtaakan alle.
Tämä ei siis ole mikään sikatilallisten tai tilateurastajien erikoisuus. Tämä koskee ärsyttävän monia yrittäjiä, markkinointi tai asiakkaat ovat useimmille täysin turhakkeita.
Tuo lähituote vetää luomua paremmin -lausahdus eteenkin
Niin, siis “luomu” on käytännössä tavaramerkki. Sitä puffataan valtavan paljon jopa julkisilla varoilla ja siinä se suurin etu jos itse on luomu-tuottaja. Markkinointi on siis tavallaan ulkoistettu. Harva kuluttaja tietää mitä luomu tarkoittaa, useimmilla on mielikuva, että luomukana lentää vapaana mittavien niittyjen yli, joilla luomupossut tekevät kärrynpyöriä. Todellisuus taitaa olla, että oikeastaan luomu on nippu asetuksia.
Luomun huonoin puoli on se, että
luomun markkinaosuus on vain runsas prosentti. Jos kuluttajalla on mahdollisuus valita niin valitsee mieluiten ei-luomun. Edes Hipsteri-Helsingissä ei luomukauppa kannata (Aitokauppa ym).
Tärkein markkinointi luomussa tapahtuu tuottajille, jotka olettavat selviävänsä ahdingosta investoimalla ja alkamalla tuottaa luomua. En tiedä miten kannattavaa on oikeasti.
Lähituotteille taas on spontaania kysyntää, jopa ilman merkittävää promoamista. Jos oma tila sijaitsee alle 200 km etäisyydellä suuremmasta suomalaisesta kaupungista niin jälleenmyyjistä ja muista asiakkaista ei todellakaan ole pulaa (jos nyt viitsii kertoa omasta olemassaolostaan).
Äh, tästä tuli vähän pitkä ja sekava. Pahoittelen. Lopetan ennen kun juttu karkaa ihan tumpusta.
Tsemppiä tuottajille!
