Ookke. Mites tuo pölytys? Pitääkö erikseen huolehtia pölytyksestä vai hoitaako suojainen pelto pölytyksen omikse tarpeiksi riittävästi niin että siemenet itäisivät jatkossa?
Luomuna on puna-apilaa viljelty. Lajikkeella on merkitystä. Jotkut tuottavat siementä helpsti, toiset huonommin. Oma valintani oli aikanaan Bjursele juuri suht. helpon oman siemenen tuotannon vuoksi. Pölytykseen en ole mitään apuja hankkinut, luonto on hoitanut. Säät vaikuttavat paljon! Kylmänä kesänä apila valmistuu hitaasti ja siemeniä muodostuu huonosti siksi, että pölyttäjiä on vähemmän ja ne lentävät huonommin. Itse kasvattelen apilanurmia ja puin silloin kun saan hyvän ja puhtaan kasvuston ja siementä tulee hyvin.
Satotaso on vaihdellut paljon. 200-600 kg/ha. Muutaman hehtaarin puinnilla saan yleensä kasaan monen vuoden apilat. Ja käytän sitä kyllä paljon (300-500 kg vuodessa) kerääjäkasvina ja nurmien perustamisessa. Siksi kasvatankin puna-apilaa itse. Kustannus ostosiemenellä olisi turhan korkea. Valkoapilan kasvatustakin olisi tarkoitus kokeilla lähivuosina. Haastetta on kuulemma enemmän ainakin näin luomussa.
Puinnissa on yleensä ollut suurimpana ongelmana runsas rajaiskierto. Osa apilan paloista aukeaa huonosti ja ne jäävät kiertämään puimurin rajaiskiertoon. Niitto vähän ennen puintia voisi auttaa, mutta en ole vielä kokeillut. Ehkä Reglone ajaisi saman asian, en tiedä. Toki ne avautumattomat palot voi puhaltaa puimurista ylikin, jos haluaa säiliöön vain ihan puhdasta tavaraa. Tai pui palkoja säiliöön, mutta sen jälkeen kuivattu sato pitäisi ajaa hankaimen läpi. Muutama kierros akanaruuviakin näytti toimivan kohtuullisesti.
Kuivauksen olen tehnyt vanhan lavakuivurin lavalla tai puhallinkärryssä. Maanrakennuskangas alle ja puhallin päälle. Hyvin on kuivunut. Akanaruuvilla puhdistus ja suursäkeissä varastointi.
Yleensä jos apila puidaan, se katoaa pellosta miltei kokonaan. Siis puintia seuraavana vuonna ei kannata odottaa apilanurmea. Puintitappioista kyllä sellainen muodostuu, mutta se vie pari vuotta aikaa.