Uskomatonta, mutta totta, rukiit kylvetty. Olosuhteetkin lähes loistavat, pari kertaa ajoin kylvinkoneen liejulammikkoon jumiin, lukot päällä sai nippa nappa peruutettua ylös. Noi poikkeuspaikkoja, muuten kantavaa, vesilammikoita kattilan pohjilla, vesi ei liiku maassa minnekään, vaikka on kynnettyä. Tämä meni oikeastaan niin hyvin, että täytynee alkaa suunnittelemaan nisun kylvöjä. Täytyy selvittää vieläkö jostain löytyisi apulantaa. Toiset ne vaan pui...
Miten voi olla noin märkää. En kylväisi ainakaan ruista mihinkään vaivautuvan märkään saveen. Kellastuu syksyn sateissa. Vai onko se semmoista liejusavea. Mutta siis kylvöihin. Vaikka muut voivat olla eri mieltä, niin vaakatasojyrsin tuntuu nyt oikein onnistuneelta hankinnalta. Hiljakseen siivuttamalla kerta-ajolla menee kova viilulohkare sellaiseksi 32 sepeliksi. Tärkeintä on, että ei nosta kosteaa viilun osaa pintaan vaan jyvä pääsee siihen kiinni ja päälle murua, niin että jyvä juuri ja juuri peittyy. Toinen ilmiö on pellon pinnan jääminen pehmeäksi, kävellessä sen huomaa. Ehkä vesitilaa on enemmän verrattuna kahdeksaan äestyskertaan. 2900 kg ja paripyörät, viilun harja ei kuivimmassa kohdassa edes murtunut pyörän alla.
Kerrankin meni tarkalleen hybridin yksiköt, eikös se ole tärkein satokomponentti, riittävän harva orastavoite. Nisua laitetaan sitten huomenna, vaikka on hiukan liian aikaista, täytyy käydä pari-kolme kertaa viirukaskaita torjumassa sitten...ei vaan viitsi jättää kylvökonetta ruostumaan pitemmälle.
Y6 apulantoja ei enää ole kaupoissa, on niin iso into kylvöissä täällä. Laitan Y1 sitten.
-SS-
