Elämä on jännä juttu. Toiselle kierrokselle lähtö olis kyllä niin vieras ajatus, mut pakostakin niitä on paljo. Olikse, että puolet avioliitoista päätyy eroon.
Ehkäpä se, että mul ei ole oma isä ollu läsnä on tenhyt sen että multa puuttuu esikuva ja arvostus isää kohtaa voisi olla parempikin. Mielenkiintoista kuinka se on sitten vaikuttanut oman minäkuvan muodostumiseen ja elinkaareen, käyttäytymiseen ja yleensä. Veikkaan, että isä joka jaksaa olla läsnä ihan siinä ytimessä on lopputuloksen kannalta parempi.
Huonostakin asiasta voi löytyä joskus jotain hyvää.