Toisaalta, suomen traktorikannan käyttöaste on edelleen ruokottoman alhainen.
2010 -luvulla myydyissä traktoreissa laidastaan paaljon tunteja alta 4000 - 5000 h. Paljon löytyy myö 99-2010 välillä myytyjä traktoreita, joiden tuntimäärät pienet.
Sikäli markkinoissa ja traktoreiden kappalemääräisessä myynnissä on edelleen paljon alaspäintulemisen varaa.
Mä olen kanssa ihmetellyt noita pieniä ajotuntimääriä käytetyissä koneissa. Joko mittarit on viallisia, mittarit ajettu vähintään kerran ympäri tai sitten meillä on mennyt aivan liian hyvin. Vuodessa kun on 8760 h ja joidenkin traktoreiden ajotuntimäärä on vuodessa pari sataa, niin 8500 h kone on ollut vaan parkissa. Näistä ajotunneistakin jonkinlainen osa on tyhjäkäyntiä, joten melkoisen kovakatteisia tunteja pitää olla ne teholliset työtunnit, jotta kone saadaan niillä maksuun.
Samaten hämmästyttää tämä uusien ajosilppurien ostovimma oman tilan käyttöön. Käsittämätön pitää olla lihan tai maidon hinta, että sitä pystyy perustelemaan. Parin sadan tuhannen euron rakkine ja alle 10 päivää vuodessa ajossa. Kelatunnit varmaan alle 100 vuodessa parhailla yksilöillä.
Koneiden käytöasteita pitäisi nostaa monessa tapauksessa reippaasti. Sopivilla porukkaratkaisuilla voisi saada yhdelle koneelle useamman kuskin, jolloin ajopäivä ei olisi kohtuuton, mutta kone tekisi pitkän päivän. Esim. kylvöä saisi tehostettua yhteiskäytössä, kun siemenmääriä, lajikkeita, lannoitteita, lohkojen ajojärjestyksiä ja tavaralogistiikkaa mietittäisiin porukalla. Tällöin se lyhyt ikkuna käytettäisiin tehokkaasti hyödyksi. Yhteistyössä on tietysti se huono puoli, että joutuu joustamaan, eikä aina voi mennä oma etu edellä. Pitkässä juoksussa kaikki kyllä voittaisivat.