mutta oisko sittenkin muuta viljeltävää kuin vilja? kun kerran se ei kellekään kelpaa kuin "ilmatteks"
Kyllähän sitä on, turha kantaa huolta, erikoiskasveja viljellään sen verran kuin viljellään, lisätukien antaman budjetin puitteissa, ja pinta-alat sittenkin ovat rajalliset. Jos se olisi niin hyvää bisnestä, kaikkihan sitä viljelisivät ? Näissä "erinomaisissa"
viljan vaihtoehdoissa on aina jokin yksittäinen juju, mistä johtuu, että ne sitten eivät ole kuitenkaan vallanneet koko viljelyalaa, vaan näyttää enemmänkin siltä, että jotkut erikoistuvat tuottamaan siementä ja neuvontaa uteliaille tunkeille, tai sitten opportunistisesti korjaavat ylikompensoidut tuet pois, kunnes ministeriö huomaa, että rahat loppuvat nopeasti kesken: Olihan
suojavyöhyke jossakin vaiheessa kannattavin viljelykasvi, laski miten päin tahansa. Kunnes sitten muut huomasivat, että mikäs on, ei riitä muihin toimenpiteisiin meille enää rahaa. Niinpä.
- Esimerkiksi kuituhamppu oli niin erinomainen keksintö, että se oli liian kannattava, niin että pohjalaisviljelijät joutuivat
polttamaan satonsa, jotta satumaiset tulot eivät olisi tuottaneet kestämättömiä veromätkyjä tai jotain.
- Golden Shower vai mikäseoli -heinästä povattiin uutta kuminaa. Jäi vain se konkkaan menneen firman kultainen neste kutittelemaan mukaan huijattujen viljelijöiden naamaa....no, tuo jo oli ehkä liiankin ilkeämielisesti sanottu, pyydän anteeksi...
- öljypellava ja öljyhamppu puitavana kasvina ovat myös projekteja, joita suositaan, koska niillä saa hiukan nihkeinä puintiaikoina uskoa uuden puimurin hankintaan, myös pyromaniasta tuomituille se on luvallinen viihde ihailla pellolla laakeripalosta lähtenyttä puimurin vallatonta roihua
- öljykasvit ovat kimalaisten ja muiden ikävästi pistelevien öhtiäisten vihaajalle viihdyttävä viljelymuoto: saa ajaa pellolla ruiskulla päivittäin, luvallisilla ja luvattomilla taistelukaasuilla, jos taas haluaa harjoittaa virallisten lupien mukaista torjuntahyvettä, jää torjunnan vaihtoehdoksi nykysäännöksillä lähinnä esimerkiksi sellainen, että akkupölynimurilla imutat öljykasvin kukkaruusukkeista mustanaan ryömiskeleviä rapsikuoriaisia pois, siinä saa muutaman kerran akun vaihtaa hehtaarinkin pellolla. Sitten sato on 500kg/ha, ja tonnihinta 450 €, jolloin pitää keksimällä keksiä kustannuksia, jotta laskimen tulopuolen numerot pysyvät alle ylivuodon. Vai mikä toi miinusmerkki on.
- Rehu- ja ruokaherne ovat hienoja kasveja, joiden viljelyn menekkikatto tulee yllättävän nopeasti täyteen, vaikka juhlapuheissa muuta luvataankin. Ja härkäpapu ! Huhuu, reikäiset härkäpavut ovat kodikas näky papukasassa. Herneen viljely oli joskus kahdeksankymmentä vuotta sitten itse asiassa hyvin yleistä joka tilalla, kotitarpeiksi ja myös rehuksi. Useimmiten herne korjattiin seipäille ja puitiin kunnolla kuivuneena ja mustuneena erikseen. Vasaramylly piti aika kropinaa meilläkin kun seoksena rehustettiin sitä. 1960 - luvun alusta aina 1970-luvun puoliväliin herneen viljelyala kuitenkin romahti keskimäärin 10000-15000 viljelyalasta alle tuhannen hehtaarin. Mikähän oli mahdollinen syy ? Väitän, että herne, jos mikä, on poutiva kasvilaji. Ja on sitä edelleen. Ei koske Pohjanmaata.
Herneestä voisi todeta, että sen menestyvä viljely perustuu aika pitkälti tukiin. Eli meillä oli erittäin avokätinen herneen pinta-alatuki noin neljän satokauden ajan, 1990-1994 , jos tuen määrä aluksi oli noin 2000 mk/ha, vielä EU:n liittymisvaiheessa ehkä 1600 mk/ha, voi ymmärtää, että silloin herne sai "rahakasvin" maineen ja pinta-alat nousivat nopeasti viidestätuhannesta viiteenkymmeneentuhanteen hehtaariin : nykyrahassa se vastaisi yli 500 euron ylimääräistä korvausta. Lisänä oli 15 pennin siemenlisä kilolta. Samasta syystä EU-aikana
palkoherne oli jossakin vaiheessa aivan ylivoimainen vain laittaa peltoon kasvamaan, koska vihanneskasvituki muiden lisänä teki "hernekesannoinnin" ilman sadontuottoakin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Muistan laittaneeni palkohernekesannon apilakerääjällä, taisi tulla valkuaiskasvitukikin, se oli tukitasoltaan jopa yhtä hyvä kuin alkuaikojen suojavyöhyke, kyltti pellon reunaan itsepoiminta ja keräsin saavillisen niitä ja pakastettiin höyrytettyjä "omia" herneitä todisteeksi. Mutta olo oli likainen...
Mutta herneen viljelyarvoa nykyhinnoin ei voi pitää minään erikoisena, ottaen huomioon riskit ja tiukan sopimusviljelyn kaukaisia ostopaikkoja myöten, ja pienerien vaikean markkinoitavuuden. Mutta edelleen on tuo valkuaiskasvituki, jolla lisätään näennäistä viljelyarvoa.
-Tattari ? On tuolla navetanvintillä tattariakin muutama saavi vielä, ei varmaankaan idä, mutta on se sillä tavalla tuttu kasvi, että täysin nollasato ei ole sillä kasvilla yllätys. Savimaa ei ole omiaan tattarille. Gluteiinittomana tuotteena se soveltunee vain täysgluteiinittomalle tilalle, ohran pölykin on kuin tsernobiilisaastetta. Sopimukset tulivat täyteen hetkessä, ja sijainti karkottaa kaukaisten syrjäkylien viljelijät varmasti.
- Kumina. Miten hieno ojanpientareiden villikasvi ! Viljellessä savimaalla kuivina kesinä on mielenkiintoista, kuinka se vain kituu matalan porkkananaatin näköisenä, ei kuki eikä tuota. Kumina sopii hedelmällisten maiden kasitonnarilaaksoon parhaimmiten. Tosiasiassa kuminan menestystarina on myös tukipolitiikasta riippuvainen, jalostus ja markkinointi on saanut merkittävää apua myös valtion taholta.
Herääkin kysymys, meillä lienee 127 erikoiskasvihommaksi luokiteltua erikoiskasvia, korianteri- ja tyrnilajeja myöten; ketä tai keitä noin sirpaloitunut erikoiskasvien tuotantokartta hyödyttää ? Ainakaan käsittely ja jalostus ei pääse suuruuden ekonomiaan. Lisäksi on vaikea muuttua Närpiöksi ja lähteä kilometrien kasvihuoneita rakentamaan. Tai aloittaa miljoonien kilojen peruna- ja juuresvarastoilla, keskellä ei mitään, olihan sitä lanttua, porkkanaa ja sipulia ja avomaankurkkua täällä jossakin vaiheessa kaikilla pienviljelijöillä, mutta sitten jotenkin vaan perheviljelmä kampitettiin alalta pois, ei kauppa viitsi muutamaa sipulinippua ottaa, jos joku rock'roll- viljelee sitä sadalla hehtaarilla.
-sokerijuurikas, siinä on selvä tukihoukutus, ja tuottajahintakin pysyy korkeana, koska sokeri on huoltovarmuuskysymys. Esimerkiksi brittiläiset sokerifarmarit ovat melko kyynisiä. Suomen sokeritukibudjetissa ei ole avointa piikkiä, sokerijuurikkaan pinta-ala ei voi nousta loputtomiin, jokainen 5000 ha lisää on parin miljoonan tukikulu, joka otetaan - viljaltako sitten ? kuljetustukikaan ei riitä loputtomiin, ja katsotaan nyt sitten mitä liikennöitsijät laskuttavat ensi syksynä veden ja mullan rahtaamisesta poikki Suomen...
Niin että se erikoiskasviviljely on vähän semmoista hengennostatusta ja osittain verovarojen kylvämistä pohjoisten marginaalikasvien väkinäiseen työntöön. Niillä ei täytetä miljoonaa hehtaaria, ja jos täytetään, romahtaa se erikoisbisnes kaikilta. Eli ehkä on parempi, että harrastus jää erikoiskasviaatelisten vastuulle.
-SS-
