En ole koskaan ymmärtänyt viljelijä saa tukea kun viljelee laajentaa ja raivaa. Sitten vilja pitäisi kärrätä toiseen valtioon. Miten se veron maksaja tästä hyötyy. Onkait se jotenki kiero ajatus?
No on tuo sentään parempi kuin se, että 1) viljelijä laajentaa lähes pakkolunastamalla toisilta viljelijöiltä pellot valtion rahoittamana ja raivaakin ja myy viljat tavallaan valtiolle valtion tukemalla tavoitehinnalla, ja valtio sitten lähettää viljan afrikkalaiselle leipurille ja laittaa mukaan puolet viljan hinnasta vientitukena, tai sitten 2) maksaa vain vakio pinta-alatuen, ja viljelijä saa tehdä pellolle mitä haluaa, toivoen tietenkin, ettei vastapuoli, eli teollisuus pidä kartellia tai de facto vientikieltoja päällä. Viljanviljely on valtiolle halvimpia vaihtoehtoja, kesannon jälkeen, esimerkiksi monet hömpät vievät valtion rahaa ENEMMÄN kuin viljan viljely.
Eli tämä on tilanne 1) ennen EU:ta ja 2) EU:n jälkeen. Se, että vientitukia ei makseta, poistaa valtion asianosaisuuden itse viljakaupasta. Eli viljanviljelijän (tai viljanviljelijäryhmän) päätös pistää vilja ulkomaille, jonkun monopolistisen suomalaisen viljaa käyttävän teollisuuden sijasta, saa mielestäni olla täysin viljelijän oma päätös. Se, että pitäisi pakottaa tukia saavat viljanviljelijät vain kotimaan markkinoille, matalaksi jyrätyin hinnoin, kuulostaa oudolta, kun esimerkiksi kumina viedään enimmäkseen ulkomaille, ja sen tukitaso kiloa kohti on merkittävästi suurempi kuin viljalla ! Valtio on suorin tuin tukenut myös kuminapakkaamoiden toimintaa.
Viljantuotannon pakottaminen vain kotimaan käyttöön olisi selvä valtion ja EU:n tukl viljaa käyttävälle teollisuudelle (myös ostoviljaa käyttävälle eläintaloudelle, joka saa omat tukensa kumminkin siitä huolimatta), koska tällöin viljan ostaja maksaisi vain sen verran kuin katsoisi tarpeelliseksi, eli ei paljon.
-SS-
