SS:n kirjoituksista voisi päätellä että tämä torajyväongelma olisi isokin ongelma suomalaisessa rukiin viljelyssä, mutta onko se sitä oikeasti? Jos paljonkin tapahtuisi ruiskuormien käännytyksiä vastaanottopisteiltä torajyvien takia, niin kyllä julkisuudessa, no, ainakin Maaseudun Tulevaisuudessa asiaa käsiteltäisiin laajemminkin.
Siis ei ruista pysty mihinkään lähettämään ilman edustavaa esinäytettä, ja torajyvistä lasketaan kokonaiset ja kappaleet siitä litran pussista. Puhunkin siitä tulevasta ergotoksiinimittauksesta, joka saattaa estää kippauksen, jos se on samanlainen pikatesti kuin muilla toksiineilla. Pikatesti ei välttämättä ole tarkka, mutta
kippauspaikan hoitajalla on ehdoton valta päättää, voiko kipata.
Oma ruis kävi värilajittelun jälkeen normitestissä viljalaboratoriossa ja siellä oli ns. liuskatestissä toksiineja 10-kertainen määrä verrattuna sallittuun. Vaikea oli uskoa sitä. No, otettiin uusi näyte Viljavan puskurisiiloon vastaanoton yhteydessä ja vietiin se Eurofins labraan tarkkaan analyysiin, joka maksaa laajana* jonkun 300 euroa, ja useamman päivän kestää, olisiko ollut viikon peräti. Rupeaa rahaa kulumaan. Mutta oli kyllä sitten helppo myydä toksiinivapaana se lopultakin kun oli printit viljan ostajalle antaa. Sen verran rupesi vipukirvestämään, että kehuttukaan hybridiruislajike ei kiinnosta yhtään, vaikka olisi lajikenimeltään jotain KWS Masturbo SuperErection tai jotain.
* aflatoksiini, DON, ZON, T2, HT2
Ennakkonäytteistä otetaan viljaliikkeissä lähinnä pikatestit, jotka voivat näyttää näytepussista nollaa ja kippauspaikalla 8000.
-SS-