Liian suuret kokonaisuudet johtavat siihen, että tehokkuus ja viljan laatu kärsivät.
Mulle tuosta jutusta alkoi näkyä pelottava häivähdys metsäpuolelta, jossa koneurakoitsijat ovat metsäteollisuuden orjina.
Näinhän ei tietenkään viljahommassa pääse käymään, koska sitä on helpompi viedä ulkomaille.
Jos viljan loppusijoittajat alkaisivat pelkästään tekemään sopimuksia, niin mahdollinen laatualarajan nosto pudottaisi varmasti pois porukkaa.
Toisaalta sitten kun viljelijät riehuvat reippaasti ja yrittävät mahdollisimman hyvää laatua, teollisuus voisi määrittää laaturajaa tilanteen mukaan.
Selvintä se on vaan mennä, että laadukkaasta viljasta maksetaan ja huonolaatuista ei oteta edes vastaan.
Ei ole ongelma tuo sopimus homma, voihan sitä aina perustaa viljankeruuringin, joka tekee sopimuksen sinne tehtaalle. Ei tarvitse yhden tilan piikissä mennä. Iso jättitilat eivät niistäkään jonnekin Fazerille päin, jos alkaa pullikoimaan, tilaavat oman laivan ja vievät pois. Ja onhan suurilla vientiviljaliikkeillä toimintatila silti, jos vaikka saisivat vitosen tonnista palkkaa siitä, että pitävät viljajärjestelmässä niitä hajanaisia rekkoja eri puolilta Suomea, tuleehan siitä sentään palkka. Mutta sekös myllyä v-ituttaa, ei pääse kumminkaan siihen laivalastiin kiinni laivalastin hinnalla, vaan joutuu sen tilaamaan sitten tuontilaivana. p-aska säkä.
Näyttää kuitenkin siltä, että suuren heikkolaatuisen sadon tuottaminen on kannattavampaa kuin korkeaan laatuun pyrkiminen. En ymmärrrä, miten jonkin VIP-viljelijäryhmän värvääminen tehtaalle suoraan tähän auttaisi. Hintapolitiikka tekisi saman että naps.
-SS-