Ruotsalaiset kirjanpitäjät hävitti ison nipun alkuperäisiä sukunimiä ja taloja nimettiin isännän etunimen mukaan. Sitten välillä oli aikakausi, että ei sillä sukunimellä ollut juuri käyttöä. Lopuksi valtiovalta alkoi niitä taas vaatia. Juttujen perusteella sillä nimellä ei ollut monellekkaan suurta merkitystä, kun nyt joku oli. Tämä yksilökeskeisyys on vasta myöhempinä aikoina alkanut korostamaan tätä nimen ainutlaatuisuutta. Vaihtoihan moni sukunimensä myös asumansa talon mukaan. Isun setä muisteli, että hänenkin lapsuudessaan oli ihmisiä, jotka pyrkivät laittamaan nimensä sijasta talon puumerkin virallisiin asiapapereihin, vaikka osasivat kirjoittaa nimensä. Sitä puumerkkiä pidettiin kuitenkin arvokkaampana, koska se sitoi talon nimen päätökseen.
Onhan täälläkin esim. Mustosia koko liuta kylällä ja väkisin samannimisiä, siksi kuulee heistä puhuttavan tyyliin "talonnimi etunimi" esim. Ollikkalan Tuomas. Naapurikunnassa taas mustanaan Tanskasia.
Oman sukunimen omaavia löys tuo palvelu 81 kpl ja missään kunnassa ei ole 50 enempää. Vesilahdelle toki riittää muutama
