Petrillä oli aika hyvä käsitys hommasta. Itse ajattelen niin, että humuksen määrää on varsin helppoa lisätä tilapäisesti, mutta yksi patenttitoimenpide tuo yleensä vain tilapäisen helpotuksen ja sen jälkeen täytyy alkaa tekemään toimenpiteitä jotka ylläpitävät sitä saavutettua hyötyä. Jos yhtenä vuotena ajetaan puukuitukompostit ja maksetaan siitä itsemme kipeäksi, niin muutama vuosi vehnä-lumi-ohra kiertoa tukevalla lannoituksella ja kaikki alus-/kerääjä kasvit unohtamalla ja lisäämällä vielä jokavuotiset glyfosaatit, niin sanoisin että rahat joita yksittäiseen korjaustoimeen sijoitettiin meni hukkaan.
Nurmet on aina hyviä, mutta niitäkin sitten pitää oikeasti olla kierrossa riittävästi. Jos on vaikka 10% alasta on kulloinkin parivuotisella nurmella, niin koko tilaa ajatellen eti siitä taas ole mitään hyötyä kun nurmi iskee liian harvoin kohdalle.
Humusta voi ylläpitää viljelyteknisin toimenpitein myös niin, että rikkaan pintamaan eroosio estetään. Tämä tietenkin pitämällä maa talviajan aidosti kasvipeitteisenä, ei millään myrkytetyllä sängellä, sekä mietimällä esimerkiksi muokkaussuuntia. Eihän ole tarkoitus saada vettä ja maa-ainesta valumaan kyntöviilua pitkin muutenkin rehevään notkopaikkaan, vaan kyetä pitämään maa-ainekset ja sadanta sillä neliöllä jossa ne ovat tai satavat. Peltomaan liikkuminen pellon sisällä pitää saada hallintaan, koska se rikastaa toisia kohtia ja heikentää toisia, joka taas tuo pellon sisäisiä vaihteluja ja siihen keskusliikkeet, yarat ja kumppanit myy teille täsmälannoitusta kalliilla vaikka ongelma onkin ihan toisaalla.
Hyvin johdettu ja analyyseihin perustuva tehoviljely yhdistettynä luomuun olisi aika kova juttu. Ymmärrän kyllä yhdistämisen vaikeuden, tehokiimassa ei paljoa kiinnosta downshiftata nurmilla ja luomuhörhöltä jää sitten ne kemikaalit kauppaan.
Ugh, olen puhunut.
Muokkaussuunta näyttää sateisina kesinä tehonsa. Se vaan on joskus rinnepeltoa kynnettäessä ilkeä roikkua raktorissa, jos se könyää kyljellään eteenpäin. No, toiseen suuntaan helpottaa.
Pyrolyysihiili on useamman sadan, jopa tuhansia vuosia kestävä humuselementti. Sen "vapaana" ilman vahvoja sidoksia esiintyvät hiiliatomit toimivat maassa monin tavoin. Ne sitovat tehokkaasti ravinteita, estämällä niitä karkaamasta.
Yksi hyvä ominaisuus on kosteuden tasaajana. Eli vesikondensaattoreina. Eihän ne mitään tulvia estä, mutta eihän se kondensaattorikaan täydellä varauksella jeesustele turuilla ja toreilla. Se katselee telkkarista kymppitonnia.
Ehkä suurin ongelma on hiilen tekeminen, prosessin energian käyttö ja ennen kaikkea hiilen opettaminen tavoille, eli sekoittamalla se orgaaniseen ainekseen ja esim. kompostoida se.
Niin siis eihän ne ongelmia ole, mutta maanparannusaineen hinta olisi niin hintava, ettei sitä suuria määriä voi pelloilleen levittää.
... eri asia onkin jos tekee sitä harrastuksena...
