Riittäisi, että maassamme tuotettaisiin maataloustuotteita kotimaan kulutusta vastaava määrä, tietysti tuotantomäärät heittelee vuosittain, mutta PIENI ylijäämä on helppo viedä, ja alijäämän voi helposti paikata tuonilla.
Sikapuolella innostuttiin 141-tuen saattelemana aikoinaan ajatuksesta, että tuotetaan sikaa vientiin, luotettiin valheellisesti siihen että 141-tuki on pysyvä, ja eu sen salliin vaikka kyseessä piti olla VAKAVIEN VAIKEUKSEIN TUKI, mitäpä vakavia vaikeuksia sianlihan tuotannossa olikaan, kun pystyttiin tuottamaan vientiin, sittemmin kävi niin, että vienti olikin kannattamatonta ja 141-tukeakin alettiin pienentämään ja kohtahan se poistuu kokonaan.
Mitään ei oo maitopuolella opittu,alettiin sielläkin innostumaan ajatuksesta, että tuotetaan niin paljon kuin kyetään ja viedään paljon ulos, no siinä vaan ammuttiin itseään jalkaan, kun kuviteltiin että euroopamn kallein maito muka pärjäisi vientimarkkinoilla.
Suomalainen maatalousväki ampuu jatkuvasti itseään päähän vähän joka sektorilla, no ainakin sianliha- maito sekä viljasektorilla.
Marttilakin paljastui loppujen lopuksi ihan tavalliseksi argaarisosialistiksi, joilla on periaatteena se, että meillä tuottajilla on oikeus tukien avulla tuottaa niin paljon kuin kykenemme, ja veronmaksajilla on VELVOLLISUUS kuluttaa tuottamamme ruoka, ja ne mitä veronmaksajat ei pysty syömään, pitää kuskata ulkomaille, ja jos ei jostain syystä mene ulkomaille, niin sitten veronmaksajan pitää kriisituen avulla pitää pystyssä näitä agraarisosialisteja.
