Koneviestissä oli juttua peltojen kunnostuksesta. Urakoitsija kertoi että tiiliputkisalaojien huuhtelu ei monestikaan ole järkevää. Pitääkö paikkaansa vai oliko kyseessä muoviputkitehtaan agentti?

Minulla joskus vuosia sitten kokooja meni tukkoon 10-15 metriä laskuaukosta(ehkä vietto rinnemaalla oli liian suuri). Aikalailla letto paikka oli pellossa, kun koko lohko vedet tuppasivat pintaan. Tavallinen polttomoottoripumppu ja vettä läheisestä ojasta puutarhaletkuun, jota sitten vähitellen tuuppasin putkesta sisään. Mönjää tuli veden mukana ja yhtä äkkiä sitten alkoi tulla putken täydeltä vettä, kun tukos aukeni.  Tiiliputkiojitukset ovat jo yli viisikymmentä vuotta vanhoja, kyllä sieltä varmaankin löytyy samalaisia tapauksia.
Se on sitten harkintakysymys ojittaako uudestaan vai huuhteleeko vanhoja putkistoja, jälkimmäinen vaihtoehto lienee halvempi.

Tuskinpa se huuhtelu niitä tiiliputkien saumanrakoja avaisikaan, miten se vesisuihku siihen voisi osua.

 Tiiliputkiojitukset ovat jo alkaapäätä niin vanhoja ettei niitä ei enää tekohengittämällä juuri kuntoon saa.

Ja huonosti huuhteluputki eteneekään tiiliojituksissa kun on rappua liitoskohdissa, lisäksi nämä epäjatkuvuus  kohdat syövät huuhteluputkea höylän tavoin.

Onko noi tiiliputkiojitukset alunperinkään olleet oikein järkevät, miten se vesi on päässyt sinne putkeen. Alkuun putken päät olivat täysin sileät, myöhemmin niitä hieman uritettiin, jotta edes pieniä rakoja olisi. Taisivat vielä putken "välykset" tiukentua, kun putki maassa kostui. Kyllä ne jollain lailla vieläkin toimivat.

Kyllä ne tiiliputkien päät painuvat uskomattoman kovasti yhteen maan sisällä olessaan, kun noita sorasilmäkkeen paikkoja on kaivurilla ollut avaamassa niin puhdas tyhjä putki siellä on yleensä kuopassa odottanut ja yhtä putkea ei välistä pois saa rikkomatta. Kolme-neljä tiiliputkea pois ja muoiputkea tilalle ja etukauhallinen soraa paikkaansa niin saa ainakin muutaman vuoden ajaksi apua ojituksen ongelmakohtiin.

Hyvän putkenlaskijan tapoihin kuului vielä kopauttaa lasketun putken kantaan, jotta tiivistys varmistuisi. Yhdessä talossa oli huonomaineinen porukka hommissa ja isännät kävi katsomassa työn jälkeä. Oli kuulemma huonoa, putket vinksin vonksin. Mutta näitä peltoja kun seuraa niin, eipä juuri näy ojitusten toiminnassa moittimista. Toi "huolimattomuus" saattoi olla se avaintekijä.

En usko teoriaan liian tiiviistä putkensaumoista. Kyllä siinä sellainen hiushalkeama on josta vesi menee, ongelma on siinä, että imeytyminen on hidasta. Toisaalta vesi etenee myös sannassa laskun suuntaan. Kokonaisuutena nuo vanhat ojastot kyllä toimii melko mukavasti, ongelma on liian vähäinen sorastus ja tiivistynyt täyttömaa.

50 luvun tiiliputket ovat puhtaita sisältä koska vain vesi imeytyy putkeen ,ruostekerros eristää veden.Minulta meni muovi putki uusiksi kun heti laskussa märkä hiesu täytti putken vaadin koekaivuun asian todentamiseksi .uusi ojitus tehtiin kuivaan aikaan kookosputkella.Huuhtelu laitteella on hyvä ajaa kokooja läpi jos pellosta  on yhtäkkiä tullut märkä,jos ei auta lisää imuja

Tiili-imut tuntuivat alkavan vetämään kun niitä huuhtelin. 30 bar paine ja isohko vesimäärä tuntuu aukaisevan tiiliputken saumankin. Aika työlästä vaan noiden imujen etsiminen. Hyvin huuhteluputki on salaojakoneella tehtyihin ojastoihin mennyt sisään. Pääosin olen kuitenkin huuhdellut kokoojia.
Parhaiten meillä tiiliojastoista pelenneet 50-luvun ojastot, jotka on kuulemma tehty sekundaputkella. Niihin ei ole edes lisätty imuja. Myöhempiin tiiliojituksiin lisättiin 80-luvulla muovi-imu jokaväliin.

Täällä ainakin tuo huuhtelu-urakojtsija sanoi että tiiliputki lastuaa niin paljon huuhteluletkua ettei huuhtele tiiliputkia. Myös osa tiiliputkista on niin pieniä että ei tahdo onnistua, mitä itse olen omalla huuhtelulaitteellla kokeillut. Aikaisemmin mainittu kokoojan huuhteli varmaan toimii paremmin, kun isompaa putkea, vaikka minun kokemuksesta harvoin kokooja on  tukossa, jos ei ole tekovaiheessa tullut virhettä.

On huuhdeltu vuosien varrella tiiliputkistojakin, mutta enää ei tarvetta kun ojastot korvattu muoviputkistolla. Tiiliojitukset 80-luvulta. Yksi kokooja on vielä käytössä ison pellon nurkalla noin 3,5ha:n alalla ja huuhtelutarve vuosittain. Hankala huuhdeltava, kun kaivolta ei saa huuhteluliitosta menemään kuin muutaman kymmenen metriä, tökkää kun putki pienenee. Harmittaa kun ei tullut teetettyä uutta kokoojaa, täytyy nostaa ensi keväänä kokoojan pää pellon pintaan muoviputkella.

Se hyvä puoli noissa vanhemmissa ojituksissa on, että ne on tehty täsmälleen kartan mukaan ja ojat on tikkusuoria. "Helppo" lisätä sorasilmiä kun oja menee suoraan ja löytyy salaojakauhalla oikealta linjalta. Uudemmat aurakoneella tehdyt ojat ei ehkä niin suoria ja kaivuujälki joskus hukassa.

Se hyvä puoli noissa vanhemmissa ojituksissa on, että ne on tehty täsmälleen kartan mukaan ja ojat on tikkusuoria. "Helppo" lisätä sorasilmiä kun oja menee suoraan ja löytyy salaojakauhalla oikealta linjalta.

Kyllä sitä riitti Kekkosen aikanakin virkamiehiä vahtimaan toisten tekemisiä. Nyt jo edesmennyt urakoitsija puhui, että teki yhdellä meidän peltolohkolla päätöksen nostaa koko ojastoa ylöspäin, koska tuntui tulevan aika laaja peruskallio vastaan. Mutta sitten tulikin kesken ojituksen joku valtuuskunta tarkastuskierrokselle. Syynättiin karttoja ja tekemisiä. Hän aatteli, että nyt kävi ohraisesti, mutta ei siihen ojitussyvyyteen sitten kuitenkaan osattu kiinnittää huomiota ja tarkastuksesta tuli puhtaat paperit.