http://www.tiede.fi/keskustelu/5338/ketju/juutalais_mafia_neuvostoliitossa_mm_v_i_ulanov
On tullut koulukaverin kanssa keskusteltua Neuvostoliitosta, hän on kovasti juutalaisvastainen.
Niin oli Neuvostoliittokin. 1900-luvun alussa Venäjällä asui 5 miljoonaa juutalaista. Sata vuotta myöhemmin 300 000. Neuvostoaikana juutalaisia vangittiin, vainottiin ajettiin maanpakoon ja osa heistä luopui uskostaan ja kulttuuristaan.
Aivan aluksi Lenin puhui vielä antisemitismiä vastaan, mutta lähinnä korostaakseen isomman pahan - pääoman - merkitystä. 1920-luvun lopulta juutalaiset yhteisöt joutuivat taas vainojen kohteeksi. Antisemitismillä oli iso rooli myös trotskilaisuuden vastaisessa taistelussa. Trotskista ja hänen pojastaan alettiin käyttää Trotskin alkuperäistä juutalaista nimeä Bronstein, kun haluttiin korostaa hänen epävenäläisyyttään. Oikeudenkäynneissä juutalaisperäisiä syytettiin vakoilusta Saksan hyväksi, jonka sentään oli virallisestikin antisemitistinen.
Sodan aikana juutalaisa taas suvaittiin kuten kristittyjäkin. Stalin tarvitsi kaikkien tuen. Sodan jälkeen lakkautettiin lähes kaikki juutalaiset järjestöt ja tiedemiehiä ja taiteilijoita pidätettiin. Syyksi riitti heprean tai jiddishin kielen käyttäminen.
Stalinin aikana juutalaisuus oli rikos siinä kuin maanpetos tai kommunisminvastaisuuskin. Molotovin vaimokin lähti viettämään virkistävää leirielämää vain siksi, että oli juutalainen. Vaikka Molotov ei tehnyt elettäkään puolustaakseen vaimoaan, hänet itsensäkin erotettiin politbyroosta 1952, koska oli osoittanut huonoa harkintakykyä vaimoa valitessaan. 1953 tuomittiin valtava määrä juutalaisia lääkäreitä, jotka saatiin tunnustamaan suunnitelmansa tappaa neuvostojohto ja korvata se siionistisella hallinnolla.
Stalinin jälkeen juutalaiset saivat nauttia vähän aikaa suojhasäästä, kunnes NL valitsi puolensa Lähi_idässä ja se puoli oli arabien puoli. Antisemitismi sai 1970- ja 80-luvulla hienostuneempia muotoja. Enää ei ammuttu eikä leiritetty, mutta jätettiin huomioimatta virkojen täytössä, politiikassa, armeijassa jne. Juutalainen nimi oli este päästä edustamaan maata urheilukilpailuissa. Juutalaissyntyisten maastamuuttoa kannustettiin voimakkaasti 1980-luvun lopulla, kun taas Venäläisten lähtöä pyrittiin kaikin tavoin estämään.
Samoin sodanjälkeinen, kommunistinen Puola jatkoi jäljelle jääneiden juutalaisten sortoa, vaikka ei enää systemaattisesta niitä toki lahdannutkaan. Tilanne kärjityi 1968, jolloin Prahan kevään innoittamana opiskelijat osoittivat mieltä sananvapauden puolesta ja vaativat uudistuksia. Kommunistihallitus vastasi väkivallalla ja syytti rauhattomuuksista juutalaisia. Juutalaiset leimattiin imperialismin ja siionismin kätyreiksi. Valtaosa Puolan juutalaisista menetti työpaikkansa, opiskelumahdollisuutensa ja joskus asuntonsakin. Kommunistipuolue puhdistettiin täysin juutalaisista. Hallitus painosti juutalaisia lähtemään maaasta. Lähes kaikki Puolan 20 000 juutalaisesta muutti maasta parissa vuodessa.
Puolan kommunistihallinto jatkoi Natsien perinteitä siinä, että se teki juutalaisista syntipukin tavallisen kansan talousvaikeuksiin. Kampanjassa myös korostettiin puolalaisia arvoja ja sitä että juutalaiset eivät olleet Puolalaisia. Haluttiin saada kansa tuntemaan ylpeyttä kommunistisesta Puolasta, etteivät ihiset vain miettisi Puolan asemaa Neuvostoliiton vasallina.