Kilpailukykyä saadaan tekemällä asiat tehokkaamin kuin muuta tai alentamalla kustannuksia. Tehostaminen vaatii erittäin hyvää prosessien tuntemusta ja käytännön asioiden oivaltamista. Sitä on erittäin vaikea mitata millään talousluvuilla, siksi keskitytään ennemin kustannusten alentamiseen, koska luvut ovat helpompia hallita. Duunarin palkka ja etuisuudet ovat helposti hahmotettavia kulueriä, joihin koitetaan puuttua. Näin se vaan menee.
Hyvä esimerkki on keskustelut viljakuskin kanssa. On sitten mikä laitos hyvänsä, niin vastaanoton teho riippuu vuorossa olevasta työntekijästä tai elevaattorin tehosta. Toiset saa hommat vietyä läpi nopeammin kuin toiset. Elevaattorit ovat taas ihan käsittämättömän hitaita. Ei uskoisi, että isännillä on tehokkaampaa kalustoa kuin jossain teollisessa vastaanotossa. Kun miettii, että teollisuudessa toiminnan pitäisi olla äärimmäisen tehokasta ja kilpailukykyistä, niin ei se homma vaan mene niin. Isoja tappioita tulee kansantaloudelle, kun autokuskit saavat jonottaa ja olla tyhjänpanttina. Olisi kaikkien etu, kun homma toimisi tehokkaasti. Ongelman ydin on siinä, että teollisuus ei kehitä omia prosessejaan ja selvitä mitä ne äijät kentällä tekee ja kuinka tekee. Käyttämällä aikaa ja analysoimalla lastien käsittelyä, olisi mahdollista saada tuottavuutta nousuun. Pitäisi laatia laatujärjestelmä ja noudattaa sitä ja valvoa sen noudattamista.
Ylläolevan tapaista pölvästelyä löytyy varmasti joka paikasta, tuollaiset asiat kun laitettaisiin kuntoon, niin menisi paremmin. Noita asioita ei vaan monessa paikassa osata hahmottaa ja muuttaa talousluvuiksi.
