Tässä kohtaa kannattaa kysyä että missä kohtaa pitää se oikea tulo tulla metsästä. Itte koen että tulo pitää kyllä tulla myöhemmässä kasvuvaiheessa isommista puista. Ensiharvennus vastaa raivausta mutta se ei enää saa maksaa ja tulopuoli pitäisi pyrkiä aikaistamaan tätä vaihetta.

metsäteollisuus luopui jo vuosia sitten omista metsistään huonon kannattavuuden takia, nyt investoidaan miljardeja uusiin tehtaisiin. Varmaan tarkkaan laskettu, mihin kannattaa rakentaa? Mikä seikka puoltaa Suomea, halpa työvoima, keskeinen sijainti, AKT.... vai olisko halpa raaka-aine?

Puuta kasvaa meillä metsissä, hoidetaan niitä tai ei. Jos hoitotoimet ja hakkuut ulkoistetaan teollisuudelle, niin raaka-aine päätyy omakustannushintaan tehtaalle. Niinhän tässä alkaa käydä, vielä kun pinta-alaveron saavat läpi, niin metsänomistaja maksaa omistuksestaan. Tässä meillä ajattelun eroa näköjään....arvokasvua ne on pienetkin puut

Olen itsekseni pohtinut että mistähän metsäteollisuus meinaa löytää tekijät sille sellumäärälle jonka nuo uudet laitokset nielevät ? Alkaa nämä tekijät, jotka ei vielä tässä kymmenen vuoden kuluessa ole lopettaneet, olla heikossa hapessa. Toisinsanoen taloudellinen marginaali on metsäpuolen yrityksissä vaarallisen ohut, ei ihme että ala ei houkuta sen raadollisuuden läheltä nähneitä perillisiä. Myös inhimilliset resurssit ajetaan niin rajoille, että nuoret ymmärrettävän ja viisaan päätöksen hankkia leipänsä helpommalla.
Lehtijutuissa suht usein mainostetaan kun uusia yrittäjiä aloittaa metsäurakointifirman, mut ollaan ihan hipihiljaa kun useamman hakkuukoneketjun yritykset ajavat toiminnan alas kaikessa hiljaisuudessa.

Itse en juurikaan jaksa murehtia tuon harvennuspuun surkeaa hintaa, enkä haaveile siitä että lähivuosina hinta merkittävästi nousisi. Enneminkin luulen että urakoitsijoiden puute rajoittaa firmojen hakkuumahdollisuuksia ja pystyhinnat pysyvät huonoina. Periaatteessa hankintapuun hinnan pitäisi nousta, mutta eiköhän sillekin ole joku jarru so*****na, pitäähän sen hankintakuidun hnnan seurata pystyhintaa ettei mene huolella laadittu kuvio ihan sekaisin.

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 29.11.15 - klo:23:53

Tässä kohtaa kannattaa kysyä että missä kohtaa pitää se oikea tulo tulla metsästä. Itte koen että tulo pitää kyllä tulla myöhemmässä kasvuvaiheessa isommista puista. Ensiharvennus vastaa raivausta mutta se ei enää saa maksaa ja tulopuoli pitäisi pyrkiä aikaistamaan tätä vaihetta.

metsäteollisuus luopui jo vuosia sitten omista metsistään huonon kannattavuuden takia, nyt investoidaan miljardeja uusiin tehtaisiin. Varmaan tarkkaan laskettu, mihin kannattaa rakentaa? Mikä seikka puoltaa Suomea, halpa työvoima, keskeinen sijainti, AKT.... vai olisko halpa raaka-aine?

Puuta kasvaa meillä metsissä, hoidetaan niitä tai ei. Jos hoitotoimet ja hakkuut ulkoistetaan teollisuudelle, niin raaka-aine päätyy omakustannushintaan tehtaalle. Niinhän tässä alkaa käydä, vielä kun pinta-alaveron saavat läpi, niin metsänomistaja maksaa omistuksestaan. Tässä meillä ajattelun eroa näköjään....arvokasvua ne on pienetkin puut

Joo mä ajattelen metsää vähän enemmän kokonaisuutena enkä ajattele että istutettu taimi pitää maksaa itsensä. Helpoimman suunnan saa kun miettii noin 80 hehtaaria niin joka vuosi pitää tehdä kaikkia työvaiheita ja eka harvennus on se nollakohta eli ennakkoraivauksella se pitää mennä nolliin. Toka harvennus maksaa hoitotöitä ja päätehakkuu maksaa uudistamisen ja sieltä tulee myös pienoinen pääomantuotto. Jos haluaa tienata enemmin niin saa sen harvennuksen ja päätehakkuun tuloja jos itte viittii istuttaa ja raivailla. Kierto menee noin 80 vuodessa ja alkaa alusta.

Lainaus käyttäjältä: alpo10 - 30.11.15 - klo:08:55

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 29.11.15 - klo:23:53

Tässä kohtaa kannattaa kysyä että missä kohtaa pitää se oikea tulo tulla metsästä. Itte koen että tulo pitää kyllä tulla myöhemmässä kasvuvaiheessa isommista puista. Ensiharvennus vastaa raivausta mutta se ei enää saa maksaa ja tulopuoli pitäisi pyrkiä aikaistamaan tätä vaihetta.

metsäteollisuus luopui jo vuosia sitten omista metsistään huonon kannattavuuden takia, nyt investoidaan miljardeja uusiin tehtaisiin. Varmaan tarkkaan laskettu, mihin kannattaa rakentaa? Mikä seikka puoltaa Suomea, halpa työvoima, keskeinen sijainti, AKT.... vai olisko halpa raaka-aine?

Puuta kasvaa meillä metsissä, hoidetaan niitä tai ei. Jos hoitotoimet ja hakkuut ulkoistetaan teollisuudelle, niin raaka-aine päätyy omakustannushintaan tehtaalle. Niinhän tässä alkaa käydä, vielä kun pinta-alaveron saavat läpi, niin metsänomistaja maksaa omistuksestaan. Tässä meillä ajattelun eroa näköjään....arvokasvua ne on pienetkin puut

Joo mä ajattelen metsää vähän enemmän kokonaisuutena enkä ajattele että istutettu taimi pitää maksaa itsensä. Helpoimman suunnan saa kun miettii noin 80 hehtaaria niin joka vuosi pitää tehdä kaikkia työvaiheita ja eka harvennus on se nollakohta eli ennakkoraivauksella se pitää mennä nolliin. Toka harvennus maksaa hoitotöitä ja päätehakkuu maksaa uudistamisen ja sieltä tulee myös pienoinen pääomantuotto. Jos haluaa tienata enemmin niin saa sen harvennuksen ja päätehakkuun tuloja jos itte viittii istuttaa ja raivailla. Kierto menee noin 80 vuodessa ja alkaa alusta.

Jos istutettu taimi ei maksa itseään niin kannattaako sitä istuttaa? 1000 laikkua/mätästä hehtaarille ja yhtä monta taimea. Reikäperkaus ja kun kasvutila istutetuilta alkaa loppua niin kaikki luonnontaimet raivaussahalla maahan. Yksi harvennus ja päätehakkuu. Kuitupuuta jää paljon tulematta mutta mikäli selluteollisuus on laskenut investointinsa ilmaisen raaka-aineen varaan niin unohtakaa koko juttu.

Olen itsekseni pohtinut että mistähän metsäteollisuus meinaa löytää tekijät sille sellumäärälle jonka nuo uudet laitokset nielevät ? Alkaa nämä tekijät, jotka ei vielä tässä kymmenen vuoden kuluessa ole lopettaneet, olla heikossa hapessa. Toisinsanoen taloudellinen marginaali on metsäpuolen yrityksissä vaarallisen ohut, ei ihme että ala ei houkuta sen raadollisuuden läheltä nähneitä perillisiä. Myös inhimilliset resurssit ajetaan niin rajoille, että nuoret ymmärrettävän ja viisaan päätöksen hankkia leipänsä helpommalla.
Lehtijutuissa suht usein mainostetaan kun uusia yrittäjiä aloittaa metsäurakointifirman, mut ollaan ihan hipihiljaa kun useamman hakkuukoneketjun yritykset ajavat toiminnan alas kaikessa hiljaisuudessa.

Itse en juurikaan jaksa murehtia tuon harvennuspuun surkeaa hintaa, enkä haaveile siitä että lähivuosina hinta merkittävästi nousisi. Enneminkin luulen että urakoitsijoiden puute rajoittaa firmojen hakkuumahdollisuuksia ja pystyhinnat pysyvät huonoina. Periaatteessa hankintapuun hinnan pitäisi nousta, mutta eiköhän sillekin ole joku jarru so*****na, pitäähän sen hankintakuidun hnnan seurata pystyhintaa ettei mene huolella laadittu kuvio ihan sekaisin.

On tässä lieveilmiöitä nähtävissä. Kesällä olin päätehakkuulla jutuissa ajokonemiehen kanssa. Sanoi olevansa talkoissa. Eläkkeellä, mutta ajelee vielä aikansa kuluksi konetta. Poika oli moton ohjaimissa samalla leimikolla. Eläkeläisellä oli ollut oma firma ja useampia korjuuketjuja hommissa. Sitten oli iskenyt böörnaut ja oli päättänyt myydä omat koneet pois ja mennä vieraalle hommiin. Ikänsä tehnyt näitä hommia jne.

Tosiaan, ihan mielenkiintoista nähdä kuinka nämä mettät tulevaisuudessa hoidetaan. Harvennuksille sopivia korjuukelejä ei tahdo tulla juuri lainkaan, koneyrittäjät poraa taksojaan ja kukaan ei ole tyytyväinen tilanteeseen. Itse olen funtsinut, että jätän nämä taksoista poraajat ja metsien survojat omien harrastuksiensa pariin ja hankin joskus tulevaisuudessa oman moton. Ajokoneeksi riittää traktoriperusteinen yhdistelmä. Selvittelen itsekseni kuinka tämä homma oikein pelaa ja katsotaan sitten onko tässä metsänhoidossa jotain järkeä...

Lainaus käyttäjältä: Hervast - 30.11.15 - klo:11:00

Olen itsekseni pohtinut että mistähän metsäteollisuus meinaa löytää tekijät sille sellumäärälle jonka nuo uudet laitokset nielevät ? Alkaa nämä tekijät, jotka ei vielä tässä kymmenen vuoden kuluessa ole lopettaneet, olla heikossa hapessa. Toisinsanoen taloudellinen marginaali on metsäpuolen yrityksissä vaarallisen ohut, ei ihme että ala ei houkuta sen raadollisuuden läheltä nähneitä perillisiä. Myös inhimilliset resurssit ajetaan niin rajoille, että nuoret ymmärrettävän ja viisaan päätöksen hankkia leipänsä helpommalla.
Lehtijutuissa suht usein mainostetaan kun uusia yrittäjiä aloittaa metsäurakointifirman, mut ollaan ihan hipihiljaa kun useamman hakkuukoneketjun yritykset ajavat toiminnan alas kaikessa hiljaisuudessa.

Itse en juurikaan jaksa murehtia tuon harvennuspuun surkeaa hintaa, enkä haaveile siitä että lähivuosina hinta merkittävästi nousisi. Enneminkin luulen että urakoitsijoiden puute rajoittaa firmojen hakkuumahdollisuuksia ja pystyhinnat pysyvät huonoina.

Tosiaan, ihan mielenkiintoista nähdä kuinka nämä mettät tulevaisuudessa hoidetaan. Harvennuksille sopivia korjuukelejä ei tahdo tulla juuri lainkaan, koneyrittäjät poraa taksojaan ja kukaan ei ole tyytyväinen tilanteeseen. Itse olen funtsinut, että jätän nämä taksoista poraajat ja metsien survojat omien harrastuksiensa pariin ja hankin joskus tulevaisuudessa oman moton. Ajokoneeksi riittää traktoriperusteinen yhdistelmä. Selvittelen itsekseni kuinka tämä homma oikein pelaa ja katsotaan sitten onko tässä metsänhoidossa jotain järkeä...

No jos on 500 ha kasvavaa metsää niin jotain järkeä . . .

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 12.12.15 - klo:20:24

Tosiaan, ihan mielenkiintoista nähdä kuinka nämä mettät tulevaisuudessa hoidetaan. Harvennuksille sopivia korjuukelejä ei tahdo tulla juuri lainkaan, koneyrittäjät poraa taksojaan ja kukaan ei ole tyytyväinen tilanteeseen. Itse olen funtsinut, että jätän nämä taksoista poraajat ja metsien survojat omien harrastuksiensa pariin ja hankin joskus tulevaisuudessa oman moton. Ajokoneeksi riittää traktoriperusteinen yhdistelmä. Selvittelen itsekseni kuinka tämä homma oikein pelaa ja katsotaan sitten onko tässä metsänhoidossa jotain järkeä...

No jos on 500 ha kasvavaa metsää niin jotain järkeä . . .

koneiden ja palkkatyön kustannus on kulkenut ihan eri suuntiin, kuin puusta saatava tulo viimeisen parin vuosikymmenen aikana.

Täytyy ihailla isojen sellufirmojen uskoa ilmaisen raaka-aineen ehtymättömään virtaan. Omistus metsissä on pirstaloitunut ja hoitamattomia, pusikoituneita pienpalstoja on ainakin täällä etelässä. Niistä puun saa kohta netin kautta ostettua ilmaiseksi, mutta kasvaako siellä mitään?

Veikkaanpa, ettei motohankinta tuota taloudellista tulosta itselle, ei näillä hinnoilla. Jälkipolvi kiittää tehdyistä töistä, jos ne on huolellisesti, ajallaan ja hyvissä olosuhteissa tehty. Huonoin vaihtoehto on jättää taimikot hoitamatta ja harvennukset tekemättä.

Lainaus käyttäjältä: Peltola - 14.12.15 - klo:00:55

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 12.12.15 - klo:20:24

Tosiaan, ihan mielenkiintoista nähdä kuinka nämä mettät tulevaisuudessa hoidetaan. Harvennuksille sopivia korjuukelejä ei tahdo tulla juuri lainkaan, koneyrittäjät poraa taksojaan ja kukaan ei ole tyytyväinen tilanteeseen. Itse olen funtsinut, että jätän nämä taksoista poraajat ja metsien survojat omien harrastuksiensa pariin ja hankin joskus tulevaisuudessa oman moton. Ajokoneeksi riittää traktoriperusteinen yhdistelmä. Selvittelen itsekseni kuinka tämä homma oikein pelaa ja katsotaan sitten onko tässä metsänhoidossa jotain järkeä...

No jos on 500 ha kasvavaa metsää niin jotain järkeä . . .

koneiden ja palkkatyön kustannus on kulkenut ihan eri suuntiin, kuin puusta saatava tulo viimeisen parin vuosikymmenen aikana.

Tarttee muistaa että jos ei oteta huomioon hankinnan kusetettua hintaa niin nämä asiat ovat täysin vaakakupin toisella puolella eli niiden ei pidäkkään korreloida toisiaan. eli jos harvennuksella hakkuun ja ajon osuus nousee 17 eurosta 20 niin puun arvon ei pidä nousta samassa suhteessa ja samasta syystä kymmenestä 13 euroon. Hankintahinta sitten pitäisi kyllä elää 30->33 euroon mutta siinä on se korruptio joka jäytää niin se ei muutu miksikään.

Lainaus käyttäjältä: Hervast - 30.11.15 - klo:11:00

Olen itsekseni pohtinut että mistähän metsäteollisuus meinaa löytää tekijät sille sellumäärälle jonka nuo uudet laitokset nielevät ? Alkaa nämä tekijät, jotka ei vielä tässä kymmenen vuoden kuluessa ole lopettaneet, olla heikossa hapessa. Toisinsanoen taloudellinen marginaali on metsäpuolen yrityksissä vaarallisen ohut, ei ihme että ala ei houkuta sen raadollisuuden läheltä nähneitä perillisiä. Myös inhimilliset resurssit ajetaan niin rajoille, että nuoret ymmärrettävän ja viisaan päätöksen hankkia leipänsä helpommalla.
Lehtijutuissa suht usein mainostetaan kun uusia yrittäjiä aloittaa metsäurakointifirman, mut ollaan ihan hipihiljaa kun useamman hakkuukoneketjun yritykset ajavat toiminnan alas kaikessa hiljaisuudessa.

Itse en juurikaan jaksa murehtia tuon harvennuspuun surkeaa hintaa, enkä haaveile siitä että lähivuosina hinta merkittävästi nousisi. Enneminkin luulen että urakoitsijoiden puute rajoittaa firmojen hakkuumahdollisuuksia ja pystyhinnat pysyvät huonoina. Periaatteessa hankintapuun hinnan pitäisi nousta, mutta eiköhän sillekin ole joku jarru so*****na, pitäähän sen hankintakuidun hnnan seurata pystyhintaa ettei mene huolella laadittu kuvio ihan sekaisin.

On tässä lieveilmiöitä nähtävissä. Kesällä olin päätehakkuulla jutuissa ajokonemiehen kanssa. Sanoi olevansa talkoissa. Eläkkeellä, mutta ajelee vielä aikansa kuluksi konetta. Poika oli moton ohjaimissa samalla leimikolla. Eläkeläisellä oli ollut oma firma ja useampia korjuuketjuja hommissa. Sitten oli iskenyt böörnaut ja oli päättänyt myydä omat koneet pois ja mennä vieraalle hommiin. Ikänsä tehnyt näitä hommia jne.

Tosiaan, ihan mielenkiintoista nähdä kuinka nämä mettät tulevaisuudessa hoidetaan. Harvennuksille sopivia korjuukelejä ei tahdo tulla juuri lainkaan, koneyrittäjät poraa taksojaan ja kukaan ei ole tyytyväinen tilanteeseen. Itse olen funtsinut, että jätän nämä taksoista poraajat ja metsien survojat omien harrastuksiensa pariin ja hankin joskus tulevaisuudessa oman moton. Ajokoneeksi riittää traktoriperusteinen yhdistelmä. Selvittelen itsekseni kuinka tämä homma oikein pelaa ja katsotaan sitten onko tässä metsänhoidossa jotain järkeä...

Ensin kannattais katsoa sellainen kortti että voisko metsien tieverkkoa ja puiden kuljetusuria parantaa niin, että voisi neuvotella motoyrittäjille työmaata kelirikkoajoiksi. Silloin voisi olla hyvät saumat saada kone metsään kohtuuhinnalla ja lisäksi motivoitunut yrittäjä, jonka koneet muuten saattaisivat seisoa toimettomana. Hyvistä urista on hyötyä myös traktorilla tapahtuvaa jatkokuljetusta ajatellen, niitä reissuja kun tulee väkisinkin enemmän.

Semmoinen kuva noista omista motoista on muodostunut, että sitä hakattavaa pitäis tosiaan löytyä omasta takaa suht paljon, se taas mahdollistaisi enemmän hommia tekokoneelle ja se taas edesauttaisi suht tuoreen koneen hankintaa. Voihan se toki olla ihan mahdollista että jollain 25 k€ sais ihan kelvollisen moton harvennukselle, mut se touhutonni ja useampikin palaa noiden kanssa niin äkkiä ja korjaukset saattavat olla suht työläitäkin.

Eipä sitä näytä kovin paljoa ihmisillä olevan, mutta silti on oma moto. Ihan sama asia kuin telakaivinkone. Ensin ei kannata lainkaan ja sitten lopulta joka toisella on oma. Periaatteessa olen kauhuissani käytetyn moton mahdollisista ongelmista, mutta kun tuota touhua on seuraillut, niin samalla lailla se menee kuin muunkin kaluston kanssa. Vikaa on paljon tai sitten ei. Käyttöhistoria ratkaisee niin paljon. Omalla koneella voi touhuta niinkuin parhaaksi näkee, kettingeillä tai ilman, näin kuivana syksynä puintien jälkeen toiselle puinnille jne. Toiselle on vaikea mennä sanomaan, että tee niin ja tee näin ja tule nyt tekemään sitä ja tätä. Itelläni on näissä mukana aina kokeilunhalua, että katotaan tuleeko hommasta mitään. Jonkinlaisen arvon voi laskea myös sille, että tulee ammattitaitoa johonkin hommaan. Jos siitä tekemisestä kiinnostuu tosissaan, niin siinä on yksi mahdollisuus työllistää itseään. Pitäisi nähdä myös mahdollisuuksia eikä ensimmäisenä aina valittaa, että ei kannata.

Lueskelin taannoin urakointilehdestä, motomiehestä, joka pui omaan piikkiinsä ihmisten harvennuksia. Oli ensin ajanut kahdella käytetyllä Sammolla ja nyt ostanut uuden koneen. Töitä ilmeisesti piisasi ja konsepti muutenkin hyvä. Tekee just sen oman hommansa, eikä mene muille rengiksi, eikä laajenna toimenkuvaa puunajojen järjestelemiseen jne. Asiakas saa hoitaa puut metsästä pois kuten parhaaksi näkee. Tämä oli tosi kiinnostava artikkeli.

Lainaus käyttäjältä: alpo10 - 14.12.15 - klo:08:39

koneiden ja palkkatyön kustannus on kulkenut ihan eri suuntiin, kuin puusta saatava tulo viimeisen parin vuosikymmenen aikana.

Tarttee muistaa että jos ei oteta huomioon hankinnan kusetettua hintaa niin nämä asiat ovat täysin vaakakupin toisella puolella eli niiden ei pidäkkään korreloida toisiaan. eli jos harvennuksella hakkuun ja ajon osuus nousee 17 eurosta 20 niin puun arvon ei pidä nousta samassa suhteessa ja samasta syystä kymmenestä 13 euroon. Hankintahinta sitten pitäisi kyllä elää 30->33 euroon mutta siinä on se korruptio joka jäytää niin se ei muutu miksikään.

periaatteessa noin, mutta käytännössä eri.

2007 viljan hinnan noustessa myös lannoitteet lähtivät jyrkkään nousuun, eipä taideta viljaa käyttää lannoitteen raaka-aineena, siinäkään ei pitäisi olla korrelaatioita. Samoin käy arktisella alueella olevalle öljylähteelle, jos se päätetään korkeiden tuotantokustannusten ja ympäristöriskien vuoksi jättää poraamatta. Siinä raaka-aine menettää kokonaan arvonsa.

Siinä vaiheessa kun ensiharvennusten korjuukustannus ylittää raaka-aineen hinnan, jää hakkuut tekemättä. Jos taimikon hoidot jää tekemättä, niin eipä tähän taida olla sitten enää paljoa matkaa.... ja tämä kierre taitaa olla jo menossa?

Eipä sitä näytä kovin paljoa ihmisillä olevan, mutta silti on oma moto. Ihan sama asia kuin telakaivinkone. Ensin ei kannata lainkaan ja sitten lopulta joka toisella on oma. Periaatteessa olen kauhuissani käytetyn moton mahdollisista ongelmista, mutta kun tuota touhua on seuraillut, niin samalla lailla se menee kuin muunkin kaluston kanssa. Vikaa on paljon tai sitten ei. Käyttöhistoria ratkaisee niin paljon. Omalla koneella voi touhuta niinkuin parhaaksi näkee, kettingeillä tai ilman, näin kuivana syksynä puintien jälkeen toiselle puinnille jne. Toiselle on vaikea mennä sanomaan, että tee niin ja tee näin ja tule nyt tekemään sitä ja tätä. Itelläni on näissä mukana aina kokeilunhalua, että katotaan tuleeko hommasta mitään. Jonkinlaisen arvon voi laskea myös sille, että tulee ammattitaitoa johonkin hommaan. Jos siitä tekemisestä kiinnostuu tosissaan, niin siinä on yksi mahdollisuus työllistää itseään. Pitäisi nähdä myös mahdollisuuksia eikä ensimmäisenä aina valittaa, että ei kannata.

Lueskelin taannoin urakointilehdestä, motomiehestä, joka pui omaan piikkiinsä ihmisten harvennuksia. Oli ensin ajanut kahdella käytetyllä Sammolla ja nyt ostanut uuden koneen. Töitä ilmeisesti piisasi ja konsepti muutenkin hyvä. Tekee just sen oman hommansa, eikä mene muille rengiksi, eikä laajenna toimenkuvaa puunajojen järjestelemiseen jne. Asiakas saa hoitaa puut metsästä pois kuten parhaaksi näkee. Tämä oli tosi kiinnostava artikkeli.

mulle yks kaivinkoneen ostaja perusteli hankintaa ja kannattavuutta hyvin yksinkertaisesti. Hänellä viideksi vuodeksi riittää kaivettavaa ja sitten myy pois. Todellisiksi kuluiksi jää osto- ja myyntihinnan erotus, rempat, polttoaineet ym. Jos koneella on hyvä jälkimarkkina eli pääsee eroon käytetystä, niin varmaan kannattava hankinta.

Minkälainen olis kaivuri metsävarustuksella? Sille riittää kesälläkin töitä. Metsäkoneella vaan pitäisi markkinasuhdanne, hakkuutyöt ja kelit osua ajallisesti kohdilleen.

Tämä nyt on vain oma käsitykseni, mutta kaivinkone ja monitoimikone ovat hieman eri kaliiperin laitteita siinäsuhteessa, että ympäripyörivä kaivinkone on suht samanlainen merkkiin tai malliin katsomatta, mutta motopuolella on sitten enempi variaatiota. Joskus joutessani olen miettinyt että karsivalle energiakouralle, jossa olisi sahakatkaisu, riittäisi alustakoneeksi kohtuuhyvin joku iäkkäämpi moto tai jopa ajokone, kaivurista puhumattakaan. Kaivuri ei tietty ole hyvä kaikenlaisilla metsäpohjilla, mutta jos rästissä on paljon soiden energia- tai ensiharvennushakkuita, niin se voisi olla ihan toimiva yhdistelmä.
Jos ajattelisi hakkuu-urakointia pienimuotoisenakin omalla motolla, niin silloin siinä olisi syytä olla toimiva mittalaite ja kuutiointi. Pelkkääs sellua tai energiarankaa tehdessä vois ehkä pärjätä karsivalla kourallakin. Se hakkuun tehokkuus muodostuu kuitenkin mielestäni ennekaikkea siitä että miten se metsässä liikkuminen ja puomin heiluttelu tapahtuu.

Joo o kylmikselle vaan että mietippäs vielä sen motonkanssa Meinaan eisitte paljookaan haastavampaa remonttikohdetta löydy konepuolellta. Pyörivä kaivuri on erittäin yksinkertainen laite versus moto. Ero melkein kun pokashalla ja moottorisahalla noin niinkuin karkeesti. Osaathan kaikki sähköhommat ja atk hommat kolvaukse hydrauliikaa komponenttien remontit moottori remontit. Niin ja tietysti hyvät metallimiehen taidot. Niissä on usein melkoisesti murteimia kun on pakkasilla oikein ryskätty.

Tokihan jos pussi on riittävästi kunnossa niin em ongelmia on vähemmän. Koska pystyt ostaan uudemman ta jopa uuden

Toki harrastaa saa ja sitäpitää tehdä mistä tykkää kuhan perse kestää.

Mielenkiintoinen laitehanseon ajella jos kunnossa on. Nosturin kanssa sitte pitää olla yhtä puuta kuskin ainakin harvennuksilla muuten tulee leimattua samalla. Niin ja näkö pitää toimia oikein! Meinaan aikoinani ajelin moista mutta etäisyyksien määrittämisen puute alko tekeen niitä leimoja. Vieläkun kuskin muut kyvyt riitti vauhdin pitoon mutta näkö ei.

Käyttöhistoriaan on perehdyttävä, täytyy olla vähintään sellainen kone, jolla ajettu vain harvennuksia. Sitten merkillä on merkitystä varaosien hinnoittelussa. Näissä on aika paljon pieniä juttuja, jotka täytyy ottaa huomioon. Mulla on aika paljon tuttuja noissa hommissa ja sieltä on otettava apua koneen hankintaan. Itellä tietysti oltava perusnäkemys siitä mitä on hakemassa.