Pitkä ilta ollu taas pojiilla. Mulla oli näihin valintoihin vielä sellainen aspekti, että haluan tehdä juttuja, jotka oikeasti vie talonpitoa eteenpäin. Jos miettii esim. suojavyöhykkeitä, niin olisihan siihen ollut alaa tosi paljon, mutta kun nämä pellot olisi juuri niitä parhaita maita. Käytännössä puhuttaisiin tuotantosuunnan vaihdosta, eikä sellainen ole suunnitelmissa. Kerääjäkasvihommaa mietin enemmänkin pitkän tähtäimen projektina, jossa yhden vuoden tuotot eivät ole juuri mitään. Miettii sitä työmäärää, pakollisia investointeja ja käytännön haittoja viljelylle. Pahinta oli oikeastaan taas se koetoiminnallinen luonne. Sehän kävi jutuistanne hyvin esille, että kaikenlaisilla virityksillä ja siemenmäärillä säädettiin rikkaruohon aineksia peltoihin. Näkisin, että täytyy olla selvä kaava etukäteen tiedossa, millä tulee paras lopputulos, eli kunnollinen aluskasvusto. Kyllä tavoitteena täytyy olla sellainen toiminta, että siitä on oikeasti jotain hyötyä pellolle ja ehkä ympäristölle, mun mielestäni pellon kasvukunto etusijalla. En näe mahdottomana, etteikö tulevaisuudessa kerääjäkasveja peltoon laitettaisi, tarpeen vaatiessa ilman mitään tukia, mutta tässä vaiheessa hommaan liittyi niin paljon kysymysmerkkejä, että katsoin parhaammaksi, kun katsellaan ensin kuinka nämä jutut käytännössä onnistuu... 
juuri näin, kyllä pitkässä juoksussa sen viljelyn pitäisi olla etusijalla. Jos tuotannon sijasta siirrytään ympäristön suojeluun ja tuottamattomien kasvien viljelyyn, niin tulevaisuuden visio on epäselvä.
Ympäristökorvaus pitäisi poistaa kokonaan tuista, joita nimitetään maatalous-, tuotanto- tai viljelijätuiksi. Tässähän pääpaino on tuottamattomuudella ja viljelemättömyydellä eli eivät yhtään vähennä kuluttajien ruuan hintaa, joka oli näiden tukijärjestelmien yksi avain peruste. Tätä maksetaan luonnon ja ympäristön suojelemiseksi.
Lisäksi ympäristökorvaus jakaantuu ihan liian laajalle alueelle, nyt sentään saatiin tämä kohdentamisalue parannuksena aikaan. Pienempi alue, tarkempi kohdistaminen ja kustannustehokkaammat keinot antaisivat merkittävästi paremman tuloksen. Esimerkkinä suojavyöhykkeelle maksettava korvaus, joka vähän yli kymmenessä vuodessa ylittää pellon käyvän arvon eli pelto voitaisiin siirtää maanomistajan suostumuksella muuhun käyttöön kokonaan pois viljelystä. Nyt tämä pelto palaa takaisin viljelyyn, jos tukiehtoja heikennetään. Itämeren suojelussa esim kymmenen vuoden jakso on aika mitätön. Korkeampi tukitaso nostaa lisäksi näiden suojeltujen peltojen hintaa eli siellä missä viljelyä halutaan rajoittaa, maa maksaa eniten....nurinkurista.
