Ohdake sitkaampi saada hävitettyä kuin valvatti ainakin mitä ittellä muutaman lohkon reunassa ollut. Saisivat niittää noita tienpenkkoja vähä useammin ku muutaman vuoden välein. Tullut ajeltua ite lohkojen vierellä olevat tienvarret kesällä, kun niistä leviää ohdakketta varsin tehokkaasti, jos jättää niittämättä.
Don Essex: selitätkö tarkemmin keskikesän kesannon?
Itte vaan murskannut kahdesti kesään apilikot ja siinä koko homma. Mulle vaan kaikki lohkot joissa ei korjattavaa satokasvia ollu kesantoja. Lohkotiedoissa kyl lukee jos jonkinmoista riistaa,hoitoja ym...

Siis viherlannoitusnurmi on minulla kaksivuotinen. Se on perustettu edellisenä vuonna viljakasvustoon ja pyrin täydentämään sitä ensimmäisenä keväänä timotei-apilaseoksella, jotta saan mahdollisimman kovan kasvuston.

Ensimmäisenä kesänä niitän sen vähintään kolmasti pitkään sänkeen (latvoen). Siinä on kaksi tarkoitusta: ensinnnäkin saan rikkoja kuriin vahvalla kasvustolla ja ne muutamat, jotka onnistuvat kilpailussa, heikentyvät niitolla. Toisekseen apilat kannattaa kuulemma niittää pitkään sänkeen ja useammin, niin ne ensinnäkin toipuvat nopeammin uuteen kasvuun ja toisaalta tuottavat enemmän typpeä. Olen kuullut, että apila miltei lopettaa typen tuotannon kun se lopettaa kukkimisen. Siis niitän, en murskaa.

Toisena kesänä niitän ainakin kerran varsin aikaisin keväällä. Siis pian kylvöjen jälkeen (viime kesänä jo ennen kylvöjä). Jos tarpeen niitän vielä uudelleen juhannuksen maissa. Viime kesänä nurmi kasvoi sen verran hitaasti, jotta yksi niitto riitti hyvin. Juhannuksen jälkeen, yleensä heinäkuun ensimmäisellä viikolla ajan nurmen kultivaattorilla kapeilla terillä n. 5 cm syvyyteen. Sitten vähän tilanteesta ja kiireistä riippuen heti - viikon kuluttua hanhenjalkaterillä tai siipiterillä poikittain siten, että edellisellä kerralla maahan kiinni jääneet heinätupot irtoavat. Ja vähän edellistä kertaa syvemmältä.

Parin viikon kuluttua uudelleen siipi/hanhenjalkaterillä taas vähän syvemmältä ja vähän ristiin.

 Jos kylväisin syysrypsiä, todennäköisesti kyntäisin parin viikon kuluttua edellisestä, ja heti perään kylvö todennäköisesti jyrsinkylvönä. Nyt oltaisi siis heinä- elokuun vaihteessa.

Jos kylväisin ruista, kynnön sijasta ja tilannetta havainnoiden ajaisin kynnön sijaan kultivaattorilla taas kerran. Nyt terävalintaan vaikuttaa jo moni seikka: Jos pellolla on jostain syystä vielä maassa tukevasti kasvavia valvatteja tai ohdakkeita, käyttäisin leveitä teriä. Jos niitä ei ole, ajaisin niillä terillä, mitkä kultivaattorissa sattuvat olemaan. Ja taas vähän syvemmältä. Siis tämä kynnön sijasta heinä - elokuun vaihteessa.

Yleensä pyrin levittämään kaiken karjanlannan mitä on saatavissa juuri ennen rukiin kylvöä. Se tietysti pitää mullata, joten ajan sen kultivaattorilla kapeilla terillä ja nyt aika syvään. Pyrin tekemään vesitilaa, joten tavoite on n. 12 - 15 cm. Sen jälkeen syyskuun alussa rukiin kylvö jyrsinkylvönä.

Toki olosuhteet vaikuttavat eri tilanteissa. Tämä on kuitenkin tavoite. Samalla kun saadaan kestorikat kuriin, viedään etanoilta ruoka ja elintila. Ainakaan kahdella edellisellä kerralla ongelmia ei ole ollut kummankaan kanssa. Kyntöjä pyrin välttämään, mutta aurat kaivetaan esille, jos jokin seikka niin tuntuu vaativan. Uskon, että etanat löytävät helposti piilopaikkoja ja ruokaa kyntämällä käännetystä maasta.

Ajokertojahan tuosta kyllä tulee. Sillä kuitenkin saan tehtyä tehokkaan rikkakasvien torjunnan viideksi seuraavaksi vuodeksi. Toivon välivuodet pärjääväni kevytmuokkauksella syksyllä tai jopa kevytmuokkauksella vain keväällä. Vielä en ole uskaltanut jättää paljoa sänkiä kevääksi, mutta nyt jätin parikymmentä hehtaaria kokeiltavaksi. Kun kultivaattorilla ajaa vain vähän kerrallaan syvempään, ei kuitenkaan voimantarve ole kovin kauhea. Sataheppaisella ajaa jo parikymmentä hehtaaria päivässä 3 metrinkin koneella. Eikä päivä nyt niin pitkäkään ole.

Täytyy myös muistaa, että olen vielä aika nuori luomuviljelijänä. Siinä on kuitenkin se etu, että voi kursseilla ja neuvontatilanteissa kysellä ja jopa ajoittain kyseenalaistaa perinteisiä luomunkin menetelmiä. Olen muutaman neuvojan avustuksella luonut itselleni strategian, ja hekin kyllä uskovat että tämä menetelmä voisi toimia. Jos näyttää siltä, että ongelmat eivät pysy hallinnassa, voi aina palata perinteisiin muokkausmenetelmiin. Kyllä minullekin on monesta suusta kerrottu, ettei luomussa selviä ilman kyntöä, mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Kiitos Don Essex vastauksesta, nyt alko homma hahmottua keskikesän kesannoinnista. Kyl meinasin jatkaa kokeiluja aluskasvustojen kylvöjä viljalla ja kyntää perinteiseen tapaan nurmen lopetukset. Kuitenkin noi ajokerrat tulee aikas fifti siksti kevyt tai perinteisen muokkauksen välille. Pitäisi vaan onnistua kunnolla alikasvustot, niin ne kummasti helpottaa rikkojen kans pelailua ja onhan se parantamassa maata samalla.
Kokeilla pitäisi joka vuosi jotain uutta tai tehdä kerrannaistestejä, jotta homma kehittyisi paremmaksi.

Miten supersammakolla onnistunut kyntö pitkään nurmeen? Saako tuolla pitkän nurmikasvuston kyntämisellä jotain hyötyä? Kerran kokeilin apilikkoa kyntää pitkänä kasvustona, niin piti käydä lautasmuokkaimella ajaa ensin, niin sitte alkoi kyntö onnistaa. Nykyisin ajanu apilikot murskalla ennen kyntöä tai sitte jättäny kevät kyntöön.

Jos on osaava kyntäjä, oikein säädetyt aurat ja kulutusosat kunnopssa, niin mielestäni varsin hyvin on onnistunut. Venytän vähän niittoa, mutta tiedä sitten onko sillä suurtakaan merkitystä kynnön onnistumiseksi. Ainoa hyöty minkä näen tuolla saavutettavan on töiden rationalisointi, ei lumussakaan sinne pellolle ole tarkoitus muuttaa asumaan. Eli säästän siis yhden niittokerran. Mulla ei oikein ole järkevää niittokalustoa, niin siksi ratkaisuna on toi ekan vuoden nurmen luovuttaminen, mikä on sekin hyvä kun niitetään kolmasti ja toisena vuotena urakoitsija ajaa kerran ja sitten syksyllä vaan kynnetään. Ei ehkä täysin optimaalista, mutta kuten sanoin, vältä turhaa pellolla ajelua.

Sen huomasin kun kynnin lautasmuokatun pitkän apilikon et seuraavana vuonna oli vielä syksyllä kynnössä aikas paljon sellaasta klimppistä osittain maatunutta nurmea maassa. Murskatussa apilikossa taasen maatuminen ollut tasasempaa. Lannoitus/maanparannusvaikutusta ajatellen taitaa olla parempi kuitenkin, että suuret massat nurmea olisi murskattuna kuin isoina köntteinä maaperässä.
Keväällä näkee sitte eron kynnössä, kun pääsee uusilla maaosilla päästään, että kun paljon paremmin kyntö sujuu. Naapuri kynti omat pitkät apilanurmet vasta sitte, kun oli ollut pakkasia jonkun tovin, niin näytti melko kivuttomasti homma sujuvan.
toki hommat kannattaa sen mukaan junailla miten se itelle parhaiten sopii ja pelto kuitenkin kiittää, jos saa turhat ajelut poies.
Meinasin kuitenkin vielä kerran ehostaa vanhan ylön upean tekeleen ja kokeilla lautasniittokoneella latvontaniittoa ekaan niitto kierrokseen. Jos sillä saisi kiihdytettyä apilanurmien kasvua.