Enempi oli lantakolalla tökkimistä tuo videolla ollut toiminta, hakkaamisen käsitän hiukan eri toimintana. Pahemmin olen saanut mammoilta pataan kuin olen niille antanut vastavuoroisesti, en ole ketään sairaalakuntoon telonut. Itse olen sairaalassa herännyt kovalevysekaisin, onneksi ei jäänyt pahoja rosoja. Lähinnä käytän aurausviittaa ohjaukseen ja joskus lyömiseen. Silloin kun palaa käämit olisi paras vetäytyä erätauolle ja jatkaa hetken päästä uudelleen. Herkimmin ylilyöntejä tapahtuu, kun on liian väsynyt ja työtä ja erityisesti vastoinkäymisiä on paljon. Eläintenkäsittelytaitoja ja -systeemeitä on kehitetty ja kehitetään edelleen, jotta työ olisi helppoa ja turvallista. Silloin pinnakaan ei kiristyisi ja katkeaisi. Mä mielellään ottaisin Kristo Muuriselta hyviä neuvoja vastaan tähän hommaan. Tervetuloa neuvomaan ja kuvaamaan toimintaa luvallisesti ja kehittämään meidän tilan toimintaa. Rahaa ei ole kylläkään valitettavasti tarjolla, mutta saattehan hyvän mielen, kun eläimet saavat oikeutta.
Tän illan ö-studiossa herra Muurinen oli maalailemassa kuvia naudan kuoleman pelon tuntemuksista. Hiukan on kaveri kuutamolla paatoksensa kanssa. Eihän nauta evoluutionsa aikana ole oppinut pelkäämään teurastamoa/teurastusta. Vieraita ääniä, hajuja, sutta tai muuta petoa kylläkin. Verta nauta tai lammas eivät pelkää, koska kiimaan, synnytykseen, loukkaantumiseen liittyy veren vuotoa ihan luonnostaan. Nauta ja lammas haistavat veren mahdollisesti sisältämät pelkoon liittyvä hormonit ja reagoivat niihin.
Siinä Muurinen oli oikeassa, että laajempaa keskustelua pitäisi asian tiimoilta käydä, sillä kuten Jone Nikula RadioRockillä eilen asia tiivisti aika osuvasti, eläinten kohteluun kohdistuvan some-raivon keskellä ihminen kuitenkin valitsee kaupasta sen halvimman lihapaketin.
Antin kanssa samaa mieltä, että meidänkin mammat voivat varmasti mua paremmin ja pienempien paineiden alla. Eivätkä nuo näytä mua pahemmin pelkäävänkään luonne-erojen rajoissa.