Eikös sitä maata muokata kasvin ja maan tarpeen mukaan ja tuet tulee sitten sen perusteella mitä on tehty. Viljelijät nykyään plaraavat tukiluetteloita siemenluetteloiden sijaan. Tässä mielessä nykyinen järjestelmä on huono, piti yksinkertaistaa mutta satakertaistettiin.
Joo mutta siinä onkin se, että jos kasvin ja maan tarpeen mukaan etenee, ampuu tuissa itseään helposti kahden tonnin ohrasadon verran jalkaan. Sitten taistellaan se kaksi tonnia sopeutumalla korvausjärjestelmän toimenpiteisiin, ja sitten yritetään jossakin välissä muistaa se varsinainen ohrakin sinne maahan.
No itse asiassa ympäristöjärjestelmä oletti, että tavanomaiset viljelijät viljelevät vain ohra-lumi-ohra-kasvia.
Tai sitten vanhasta järjestelmästä lähes pelkkiä hömppäheiniä ja suojavyöhykettä, oli 20 v ilman muokkauskoneita ja puimuria olleita viljelijöitä, joilla muuten alkoi tuli polttaa pöksyissä, kun tuli LHK leikkaus 100% hömpästä.
Että vielä jotain kylvämään ?Sitten oli näitä luomuviljelijöitä, joilla oli defacto viherkesantona koko tila ollut jo pitkään.
Kolmas ryhmä oli erikois- ja vihannesviljelijät, joilla myös oli näitä muotijuttuja, vedenalaista salaojitusta ja säätökastelua, ja tuotantopalkkioita.
Kakkos ja kolmosryhmälle tuli jatkoa suljetuille tukimuodoille, suojavyöhykkeen hinnankorotus, olemassa olevat vihannesvesitysjutut, olemassa olevat viljelysopimukset saneerauskasveineen. Niukkuuttahan jaettiin, mutta onhan olennaista, ettei erikoisviljely lopu kokonaan.
Ykkösryhmälle (joka oikeasti on todella laidasta laitaan erilaisia viljelijöitä) oli mietittävä jotakin uutta, olihan julkisuudessa laajasti kirjoitettu, että vanha ympäristötuki ei vaikuttanut ympäristöön parantavasti ollenkaan. Nyt sitten suunnittelijoilla olikin vaikea ongelma: miten saada tuet pysymään samana, ja jotakin jutskaa,
mikä näyttäisi uudelta. No, viranomainen ei oikein tiedä Helsingin humussa, missä mennään, siksi erilaisilta maakuntien propellihatuilta kysyttiin homman toimintaa: Useilla neljä samanaikaista kasvia kasvussa päällekkäisviljelyssä, tattaria, kuminaa, pellavaa, camelinaa, hamppua, valkomesikkää, papuja, hernettä, villiriisiä. Ohraa tai mitään viljaa ehkä vuosikymmeniin ollut, no lähinnä tietty
spelttiä juu.
Näiltähän sitten tuli tämä kerääjäkasvi, maataloustutkimuksen pekkapuskat alkoivat hankkeitansa esittää. Varmaan ihan toimivia, mutta kun viherryttämistutkijan kymmenien vuosien pakkomielle jostakin aluskasviviljelystä työnnetään uutena asiana aivan pystymetsästä tempaistulle viljelijäporukalle, onhan siinä kulttuurishokkia. Aivan samalla tavalla tavanomaisen viljelyn erilaiset tyylit olivat tuntemattomia näille kellokkaille: heinän juuripaakkuja ja retiisin multaisia paalujuuria näytetään julkaisukaupalla, mutta
ei yhden yhtäkään viljantähkää tai viljakuormaa kuvissa kyllä näkynyt !Kaikella on tarkoituksensa, ja se on luomun työntö. Tavanomainen viljeliijä, joka yrittää markkinoiden puristuksessa viljellä jotakin, jonka saa kaupaksi muutenkin kuin pikkupusseihin pakattuna Helsingin hipsteriliikkeissä, tai 1000 km päässä jossakin hampputehtaassa, on puun ja kuoren välissä, kaikkein heikoin vaihtoehto on alkaa luomumenetelmin latailla maaperää, ja tinkiä viljelystään, tavanomaisen viljelyn hinnoin, vieläpä.
Nykyjärjestelmä antaa vain siinä tapauksessa, että tavanomainen viljelijä
taantuu siihen vanhaan ennakkokuvaan, ohran ja kevätvehnän jatkuvaan valumaviljelyyn, silloin kyseiset uudet ympäristökorvaus-systeemit sopivat ulkokultaisesti sovellettavaksi. Vähennät edelleen hiukan lannoitusta, kevätohraa ja kevätvehnää, päätät jo etukäteen rehuvehnäksi myynnin, laitat timoteihipsun kahdeksi viikoksi kasvamaan puinnin jälkeen, glyfottelet edelleen suorakylvösänkesi ja laitat joka pellon reunaan rikkaheinäkehyksen. Näinhan se 200 eukkoa onkin kotiin haettu.
Sitten oikein uskalias laittaa palan rypsi2000:tta.
-SS-
