Vaivoja tulee, kun viettää persu-elämää. Huulille syttyvä sätkä, makkaran kyrsä sinapilla ja kalja ja kossu viikonloppuisin. OMA VALINTA! Sitä saa mitä tilaa!

Taukoliikuntaa tupakin sijaan... MITES OLIS?

Kesselimaha paukkuu 15 h traktorin pukilla murjoen ylimääräisenä punttina nikamavälejä massikan täristessä.... sitä saa mitä tilaa.

 

kollonen löytäny yhteisen sävelen sassin kanssa

Lainaus käyttäjältä: Kollonen J/T - 18.10.15 - klo:10:17

Vaivoja tulee, kun viettää persu-elämää. Huulille syttyvä sätkä, makkaran kyrsä sinapilla ja kalja ja kossu viikonloppuisin. OMA VALINTA! Sitä saa mitä tilaa!

Taukoliikuntaa tupakin sijaan... MITES OLIS?

Kesselimaha paukkuu 15 h traktorin pukilla murjoen ylimääräisenä punttina nikamavälejä massikan täristessä.... sitä saa mitä tilaa.

 

kollonen löytäny yhteisen sävelen sassin kanssa

Nyt sitten kimppakivaa....

Vaivoja tulee, kun viettää persu-elämää. Huulille syttyvä sätkä, makkaran kyrsä sinapilla ja kalja ja kossu viikonloppuisin. OMA VALINTA! Sitä saa mitä tilaa!

Taukoliikuntaa tupakin sijaan... MITES OLIS?

Kesselimaha paukkuu 15 h traktorin pukilla murjoen ylimääräisenä punttina nikamavälejä massikan täristessä.... sitä saa mitä tilaa.

 

Itse asiassa Valtra on se pahin selän tappaja. Sopii katsella kuskin pukin sijoituksia eri koneissa ...

Osalla ihmisistä on viat tulleet rankaan jo synnytyksessä tai nuoruudessa remutessa. Silloin se korjaaminenkin olis vielä mahdollista kun ranka kasvaa ja kehittyy kovaa tahtia. Jos taas lapsena saa vaikka pari nikamaväliä paikaltaan, niin äkkiseltään se ei vaikuta mitään. Sitten 20-40 vuotiaana se alkaa vaikuttamaan kun töillä aletaan tosissaan kuormittamaan rankaa. Em. syystä ei kannattais antaa lasten pomppia trampoliinilla, se pomppiminen vaikuttaa kuin löis nyrkillä päähän. (johtuen pään painosta suhteessa kasvavan rangan kantokykyyn.

Semmoistakaan suht yksinkertaista asiaa ei lekurit osaa diagnosoida tai korjata kuten lonkan sijoiltaanmeno. Siitä aiheutuu jalkojen pituusero, joka vetää selän skolioosiin. Sitten kun selkää kuormitetaan, niin välilevyt kiittää. Joku kun kuitenkin ajattelee, että eihän lonkka voi olla senttikaupalla vika-asennossa ? Mut tuossa pätee sellainen seikka että millien heitto lonkassa aiheuttaa senttien pituuseron jaloissa. Ja sitten mennään mara-walkia ja asennetaan keinoniveliä viiskymppisenä...

Osalla ihmisistä on viat tulleet rankaan jo synnytyksessä tai nuoruudessa remutessa. Silloin se korjaaminenkin olis vielä mahdollista kun ranka kasvaa ja kehittyy kovaa tahtia. Jos taas lapsena saa vaikka pari nikamaväliä paikaltaan, niin äkkiseltään se ei vaikuta mitään. Sitten 20-40 vuotiaana se alkaa vaikuttamaan kun töillä aletaan tosissaan kuormittamaan rankaa. Em. syystä ei kannattais antaa lasten pomppia trampoliinilla, se pomppiminen vaikuttaa kuin löis nyrkillä päähän. (johtuen pään painosta suhteessa kasvavan rangan kantokykyyn.

Semmoistakaan suht yksinkertaista asiaa ei lekurit osaa diagnosoida tai korjata kuten lonkan sijoiltaanmeno. Siitä aiheutuu jalkojen pituusero, joka vetää selän skolioosiin. Sitten kun selkää kuormitetaan, niin välilevyt kiittää. Joku kun kuitenkin ajattelee, että eihän lonkka voi olla senttikaupalla vika-asennossa ? Mut tuossa pätee sellainen seikka että millien heitto lonkassa aiheuttaa senttien pituuseron jaloissa. Ja sitten mennään mara-walkia ja asennetaan keinoniveliä viiskymppisenä...

En nyt jaksa alkaa vääntämään, mutta todennäköisesti minulla on kokemusta, mutta sinulla luuloja... Olen sairastunut viisi vuotiaana ja sen ajan tietämyksen mukaan on hoidettu ja leikattu.. Nyt sitten tehtiin uusinta ja taas viimeisimmän tiedon ja tekniikan mukaan..lonkka parani. Selkä meni, elää nyt täysin omaa elämäänsä..elikkäs tieto lisii, mutta ihmeisiin sekään ei pysty. Ja kaiken pahimmat ovat nämä mutu-tietäjät.

Lainaus käyttäjältä: Sepeteus - 18.10.15 - klo:10:26

Kun tajusin mistä vaivat johtuu, selkä , närästys, unettomuus, akka sai lähtiä. Kas kummaa vaivat parani.

😊

Ja taisit myös päästä eroon selluloosasta 

-loosasta tiijä mutta näin sivullisen huomijona -liitti näättäs kaksinketastunneen. 

Onkos täällä muitakin, jotka kärsivät selän välilevyn pullistumasta?

 Itellä vaivannu oikeastaan aina, viimeinen, vuosi sitten otettu magneettikuva paljasti, että edelliset pullistumat ovat kuivuneet, mutta 4. ja 5. välissä taas uusi, suoraan taaksepäin pullahtanut pehmytkudos, joka kaiketi pitäisi leikata...niin ne kirurgit sanoi.

 Säteilee molempiin jalkoihin, varsinkin oikeaan...tällä kertaa. Vie elämänlatua huonompaan suuntaan, toki mukana aina parempiakin jaksoja, mutta oikeastaan jo 35 vuotta vaivanneet pullistukset kulkevat aina mukana, teki sitä taikka tätä.

 Viimeks kun kävin kirurgisella osastolla niin kielsivät vaivan takia hakemasta saikkua terv.keskuksen puolelta, pitäisi marssia suoraan heille...kaipa tarkoitti ettei uutta saikkua saa jos ei suostu leikkaukseen.

 Jos on muita saman vaivan kanssa kamppailevia niin haluaisin jutella kanssanne täällä, varsinkin

-miten olette pärjänneet pirullisen vaivanne kanssa
-oletteko antaneet leikata välilevytyrän...kokemuksia.

Itellä vähän arvelluttaa leikkaus, riski on nykytekniikalla pieni mutta olemassaoleva

Särkylääkkeinä olen koittanut monenlaista, pahimpana aikana ihan morfiinin johdannaisia (lekurin reseptillä tietty) mutta pienimpinä kipuaikoina koittanu perus Panacodia ja Voltairia, joilla molemmilla se sivuvaikutus, että tekevät peräpukamia on istuttu ihan tarpeeksi pytyllä jossa jalat säteilykipuiset, veri tulee perseestä ja vesi silmistä.

 Ei oo herkkua, ei.

 Joka päivä mielessä: pitäiskö antaa leikata? Vois olla parempi olo...ainakin siihen asti kunnes se viideskin välilevy pullahtaa. 

Täälä on yksi 3nikamaa vaivailee jos menee hölmöyksissään jotain raskaampaa piteleen. Pulus molemmista polvista kierukat paskana Vit*u reena nytsitte tässä kun mikään ei kestä

Lainaus käyttäjältä: Hervast - 18.10.15 - klo:11:37

Osalla ihmisistä on viat tulleet rankaan jo synnytyksessä tai nuoruudessa remutessa. Silloin se korjaaminenkin olis vielä mahdollista kun ranka kasvaa ja kehittyy kovaa tahtia. Jos taas lapsena saa vaikka pari nikamaväliä paikaltaan, niin äkkiseltään se ei vaikuta mitään. Sitten 20-40 vuotiaana se alkaa vaikuttamaan kun töillä aletaan tosissaan kuormittamaan rankaa. Em. syystä ei kannattais antaa lasten pomppia trampoliinilla, se pomppiminen vaikuttaa kuin löis nyrkillä päähän. (johtuen pään painosta suhteessa kasvavan rangan kantokykyyn.

Semmoistakaan suht yksinkertaista asiaa ei lekurit osaa diagnosoida tai korjata kuten lonkan sijoiltaanmeno. Siitä aiheutuu jalkojen pituusero, joka vetää selän skolioosiin. Sitten kun selkää kuormitetaan, niin välilevyt kiittää. Joku kun kuitenkin ajattelee, että eihän lonkka voi olla senttikaupalla vika-asennossa ? Mut tuossa pätee sellainen seikka että millien heitto lonkassa aiheuttaa senttien pituuseron jaloissa. Ja sitten mennään mara-walkia ja asennetaan keinoniveliä viiskymppisenä...

En nyt jaksa alkaa vääntämään, mutta todennäköisesti minulla on kokemusta, mutta sinulla luuloja... Olen sairastunut viisi vuotiaana ja sen ajan tietämyksen mukaan on hoidettu ja leikattu.. Nyt sitten tehtiin uusinta ja taas viimeisimmän tiedon ja tekniikan mukaan..lonkka parani. Selkä meni, elää nyt täysin omaa elämäänsä..elikkäs tieto lisii, mutta ihmeisiin sekään ei pysty. Ja kaiken pahimmat ovat nämä mutu-tietäjät.

Minulla on ihan tietoa. Ei se pelkkä sairastaminen mikään lääketieteen korkeakoulu ole, pitää osata lukea omaa kehoaan ja sen tuntemuksia. Ja se on yllättävän vaikeaa. Alkutekijöissä se on omankin tietämyksen kanssa, mutta toistaiseksi on hyvin pärjäilty.

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 18.10.15 - klo:11:42

Lainaus käyttäjältä: Hervast - 18.10.15 - klo:11:37

Osalla ihmisistä on viat tulleet rankaan jo synnytyksessä tai nuoruudessa remutessa. Silloin se korjaaminenkin olis vielä mahdollista kun ranka kasvaa ja kehittyy kovaa tahtia. Jos taas lapsena saa vaikka pari nikamaväliä paikaltaan, niin äkkiseltään se ei vaikuta mitään. Sitten 20-40 vuotiaana se alkaa vaikuttamaan kun töillä aletaan tosissaan kuormittamaan rankaa. Em. syystä ei kannattais antaa lasten pomppia trampoliinilla, se pomppiminen vaikuttaa kuin löis nyrkillä päähän. (johtuen pään painosta suhteessa kasvavan rangan kantokykyyn.

Semmoistakaan suht yksinkertaista asiaa ei lekurit osaa diagnosoida tai korjata kuten lonkan sijoiltaanmeno. Siitä aiheutuu jalkojen pituusero, joka vetää selän skolioosiin. Sitten kun selkää kuormitetaan, niin välilevyt kiittää. Joku kun kuitenkin ajattelee, että eihän lonkka voi olla senttikaupalla vika-asennossa ? Mut tuossa pätee sellainen seikka että millien heitto lonkassa aiheuttaa senttien pituuseron jaloissa. Ja sitten mennään mara-walkia ja asennetaan keinoniveliä viiskymppisenä...

En nyt jaksa alkaa vääntämään, mutta todennäköisesti minulla on kokemusta, mutta sinulla luuloja... Olen sairastunut viisi vuotiaana ja sen ajan tietämyksen mukaan on hoidettu ja leikattu.. Nyt sitten tehtiin uusinta ja taas viimeisimmän tiedon ja tekniikan mukaan..lonkka parani. Selkä meni, elää nyt täysin omaa elämäänsä..elikkäs tieto lisii, mutta ihmeisiin sekään ei pysty. Ja kaiken pahimmat ovat nämä mutu-tietäjät.

Minulla on ihan tietoa. Ei se pelkkä sairastaminen mikään lääketieteen korkeakoulu ole, pitää osata lukea omaa kehoaan ja sen tuntemuksia. Ja se on yllättävän vaikeaa. Alkutekijöissä se on omankin tietämyksen kanssa, mutta toistaiseksi on hyvin pärjäilty.

Niin, että sun on opittava vain elämään sen kanssa.. näin sanoi ortopedi mulle, kun olin kaksitoistavuotias.. Ja minä totesin, ettei vika määritä minua, mutta minä voin määrittää vian. Ja nyt olen tässä, vastoin ortopedien mielipidettä suuren perheen äitinä ja liikkuvaa työtä tehneenä..ja vielä yllättävän kauan sillä alkuperäisellä korjatulla lonkalla selvinneenä.. Eli tunnen siis itseni paremmin kuin pitäisi..ehkä.

Tällä kokemuksella selkävaivat taaitaa oireillla eri ihmisillä erilailla vaikka syyt samoissa nikamissa yms. Itellä takana vuosi sairaslomaa, kolme ja puolivuotta täyttä kuntoutus tukea. Viimeiset 10kk osa työkyvyttömyys eläkkeellä. Väittivät että perintötekiöillä iso merkitys ja 16 vuotiaana aloitettu raskas työ/ reipas 40000 tuntia istumista traktorissa ja bobbarissa jotain vaikuttanu.

Pakkotahtinen työ pois. No, kevyemmän työn löytyminen + 50:lle jollei oikeita suhteita aika haastavaa. Omalla kohalla ainakin joutunu tekeen valintoja jossa vaihtoehtona huono tai erittäin huono.

Samaa rataa tosi kipeänä särkylääkkeitten voiminhan voi jatkaa mikäli sankari kuolema tavoite. Toimeen tuloa jotuu mietttiin uusiksi.

Maanviljeliä tausta sitten oma lukunsa, kiitos melan

Tällä kokemuksella selkävaivat taaitaa oireillla eri ihmisillä erilailla vaikka syyt samoissa nikamissa yms. Itellä takana vuosi sairaslomaa, kolme ja puolivuotta täyttä kuntoutus tukea. Viimeiset 10kk osa työkyvyttömyys eläkkeellä. Väittivät että perintötekiöillä iso merkitys ja 16 vuotiaana aloitettu raskas työ/ reipas 40000 tuntia istumista traktorissa ja bobbarissa jotain vaikuttanu.

Pakkotahtinen työ pois. No, kevyemmän työn löytyminen + 50:lle jollei oikeita suhteita aika haastavaa. Omalla kohalla ainakin joutunu tekeen valintoja jossa vaihtoehtona huono tai erittäin huono.

Samaa rataa tosi kipeänä särkylääkkeitten voiminhan voi jatkaa mikäli sankari kuolema tavoite. Toimeen tuloa jotuu mietttiin uusiksi.

Maanviljeliä tausta sitten oma lukunsa, kiitos melan

Mä kattoin parhaaksivaihtoehdoksi laajentamisen,että voi raskaimpiin töihin ottaa työntekijän
Vähä melantytsy nikotteli kun se kysy paljonko lehmiä ja peltoa on vähennetty,ja mä kerroin lehmämäärän 3 kertaistuneen ja peltoa tulleen 60 ha lisää

Niin, että sun on opittava vain elämään sen kanssa.. näin sanoi ortopedi mulle, kun olin kaksitoistavuotias.. Ja minä totesin, ettei vika määritä minua, mutta minä voin määrittää vian. Ja nyt olen tässä, vastoin ortopedien mielipidettä suuren perheen äitinä ja liikkuvaa työtä tehneenä..ja vielä yllättävän kauan sillä alkuperäisellä korjatulla lonkalla selvinneenä.. Eli tunnen siis itseni paremmin kuin pitäisi..ehkä.

Tuo on kyllä hatunnoston arvoinen suoritus. Ihminen on ihmeen sitkis eläin vaikka välillä noiden rankaperäisten vaivojen kanssa osaa eläminen olla sellaista helvettiä että sitä ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen. (tai no ehkä sille kelan/melan vakuutuslääkärille vois pikkuisen toivoa maistiaista iltarukouksessa)

Se pistää itselläkin ihan vihaksi, kun tuttavapiirissä on paljon ahkeria ihmisiä, joiden vaivoja on hoidettu leväperäisesti lääkärien toimesta. Siitä sitten ajastaan seuraa nopea lähtö tai kivuliaaat eläkepäivät pienien tulojen varassa. Mut sitähän tämä aika on, kun olet työpanoksesi antanut ja velkasi maksanut, joudat vaikka minkinrehuksi.

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 18.10.15 - klo:14:12

Niin, että sun on opittava vain elämään sen kanssa.. näin sanoi ortopedi mulle, kun olin kaksitoistavuotias.. Ja minä totesin, ettei vika määritä minua, mutta minä voin määrittää vian. Ja nyt olen tässä, vastoin ortopedien mielipidettä suuren perheen äitinä ja liikkuvaa työtä tehneenä..ja vielä yllättävän kauan sillä alkuperäisellä korjatulla lonkalla selvinneenä.. Eli tunnen siis itseni paremmin kuin pitäisi..ehkä.

Tuo on kyllä hatunnoston arvoinen suoritus. Ihminen on ihmeen sitkis eläin vaikka välillä noiden rankaperäisten vaivojen kanssa osaa eläminen olla sellaista helvettiä että sitä ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen. (tai no ehkä sille kelan/melan vakuutuslääkärille vois pikkuisen toivoa maistiaista iltarukouksessa)

Se pistää itselläkin ihan vihaksi, kun tuttavapiirissä on paljon ahkeria ihmisiä, joiden vaivoja on hoidettu leväperäisesti lääkärien toimesta. Siitä sitten ajastaan seuraa nopea lähtö tai kivuliaaat eläkepäivät pienien tulojen varassa. Mut sitähän tämä aika on, kun olet työpanoksesi antanut ja velkasi maksanut, joudat vaikka minkinrehuksi.

Ei muuten mennyt noin.. luulin, että nyt sitten napsahtaa eläke, kun tuo rankakin meni, mutta ehei..vakuutuslääkärin mielestä on minulla vielä työkykyä jäljellä ja sitä on nyt sitten oikein käyty kaupungissa miettimässä, mitä minä tulen tekemään.. Eläkettä en tule saamaan, joten kouluttavat uudestaan johonkin hommaan, minkä voi tehdä melkein puhumalla.. ennustajaeukko on tällä hetkellä ykkösvaihtoehto.

Kuuntelitteko tänään uutisia? Ylipitkiä saikkuja, kirjoitetaan diagnoosille, ei potilaalle jne...

http://yle.fi/uutiset/tyoterveyslaitoksen_johtaja_panisi_sairauslomat_uusiksi_sairaan_pitaminen_pois_tyopaikalta_ei_edista_toipumista/8386938

Lainaus käyttäjältä: Hervast - 18.10.15 - klo:20:12

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 18.10.15 - klo:14:12

Niin, että sun on opittava vain elämään sen kanssa.. näin sanoi ortopedi mulle, kun olin kaksitoistavuotias.. Ja minä totesin, ettei vika määritä minua, mutta minä voin määrittää vian. Ja nyt olen tässä, vastoin ortopedien mielipidettä suuren perheen äitinä ja liikkuvaa työtä tehneenä..ja vielä yllättävän kauan sillä alkuperäisellä korjatulla lonkalla selvinneenä.. Eli tunnen siis itseni paremmin kuin pitäisi..ehkä.

Tuo on kyllä hatunnoston arvoinen suoritus. Ihminen on ihmeen sitkis eläin vaikka välillä noiden rankaperäisten vaivojen kanssa osaa eläminen olla sellaista helvettiä että sitä ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen. (tai no ehkä sille kelan/melan vakuutuslääkärille vois pikkuisen toivoa maistiaista iltarukouksessa)

Se pistää itselläkin ihan vihaksi, kun tuttavapiirissä on paljon ahkeria ihmisiä, joiden vaivoja on hoidettu leväperäisesti lääkärien toimesta. Siitä sitten ajastaan seuraa nopea lähtö tai kivuliaaat eläkepäivät pienien tulojen varassa. Mut sitähän tämä aika on, kun olet työpanoksesi antanut ja velkasi maksanut, joudat vaikka minkinrehuksi.

Ei muuten mennyt noin.. luulin, että nyt sitten napsahtaa eläke, kun tuo rankakin meni, mutta ehei..vakuutuslääkärin mielestä on minulla vielä työkykyä jäljellä ja sitä on nyt sitten oikein käyty kaupungissa miettimässä, mitä minä tulen tekemään.. Eläkettä en tule saamaan, joten kouluttavat uudestaan johonkin hommaan, minkä voi tehdä melkein puhumalla.. ennustajaeukko on tällä hetkellä ykkösvaihtoehto.

Sie oot niin nuori. 💋