http://mvlehti.net/2015/10/04/rasismin-vastustajien-kiitos-sotaveteraaneille/Yksi nuorimies ammattikorkeasta kirjoitti Rasmus -sivustolla, että Venäjän hyökätessä hän lähtisi heti karkuun. Miksi hänen pitäisi uhrata henkilökohtainen onnensa.
Ilmeisesti sivustolla on syrjäytyneitä reppanoita, joilla ei ole sukua, perhettä eikä muita ystäviä.
Ei myöskään ymmärretä hyvinvoinnin taustalla olevan yhteinen työ yhteiskunnan hyväksi.
Lisäksi hän ihmetteli, miksi hänen pitäisi olla vuosia pakolaisleirillä jossain aavikolla. Sehän hidastaisi hänen onneaan.
Joku voisi oikaista miekkosta ryhmässä, mutta ei. Hiljaisuus on hyväksyntää.
Miksi moinen loinen ei lähde heti?