Yleensä päässyt hankitasavottaan vasta vuodenvaihteen jälkeen, kun on syystöiden jälkeen vielä jotain pellon kunnostusta ollut ja sitten vielä pitänyt vähän huilata kesän jäljiltä, kun on ollut niin puhki. Tänä vuonna ei ollut rahaa tärvätä pellon kunnostuksiin, joten aloitin savottaa jo marraskuun lopulla. Tosin työvauhti varsinkaan alkuun ei ole päätä huimaava, mutta kunto kasvaa pikku hiljaa. Eläintenhoito hiukan myös rajoittaa metsäharrastusta. Toivotaan, että olisi vähäluminen talvi.
Metsätyö on kyllä munkin mielestä hyvää hyötyliikuntaa ja oikeastaan terapiahommaa. Unohtuu tuo viljelystouhu edes hetkeksi ja näkee samantien työnsä tuloksen. Nukuttaa paremmin ja voi syödä jouluruokaakin ilman pelkoa kuntoluokan noususta.
Ainakin näissä meikäläisissä rehevissä ravinnepuutoskuusikoissa on metsurityö siinä mielessä perusteltua, että voi helpommin kurkata puun toiselle puolelle piilossa olevien poikaoksien havaitsemiseksi ja poistaa kyseiset yksilöt mahdollisuuksien mukaan. Jää parempi puusto arvokasvua varten.