Kaupunkilaiset, usein vasemmistolaisesti suuntautuneet, metsää omistamattomat luulevat meidän metsänomistajien vuolevan kultaa puukaupoilla. Kyllä suurin hyötyjä on valtio myyntiveron muodossa, sitten tulee uudistuskulut. Hitosti työtä vuosikausiksi. Myyrä- ja hirvituhot taimikoissa, eikä vielä seuraavakaan sukupolvi pääse sieltä uutta tukkia myymään.

Suurimpia huijauksia oli pinta-alaveron muuttaminen myyntiveroksi. Ensin maksettiin kymmeniä vuosia veroa ja nyt samasta uudestaan veroa kun myydään.

Ei metsä kannata oikein mitenkään muuten kuin jos sen saa väärällä hinnalla tai lahjana. Se on suhteellisen vakaa vipu vakuuksille mutta nettovoittoa ei hehtaarilta saa oikein millään, keskimäärin pitkän ajanjakson yli. Ajattelee vaikka 100 vuoden sykli, isä ostaa palstan, hoitaa, (pojan)poika hakkaa ja myy palstan pois istutettuna. Tulot ovat karkeasti 5m3 vuodessa x 100 vuotta, kaksi harvennusta joista ensimmäinen maksaa nettorahaa, toisesta saa vähän pikkutukkeja ja massapuuta eli nämä kuittaavat toisensa. Vasta päätehakkuu tuottaa nettoa. Mutta kustannukset juoksevat koko sadan vuoden ajan; tiet, istutukset, hoito, matkat, ojitukset, taimet, tuhot, kaksi omistajanvaihdosta veroineen sekä myyntiverot ja kirjanpitokustannukset ja luonnollisesti hakkuukustannukset. Ei jää edes kolminumeroista tulosta hehtaarille.

Verottaja paskin välistävetäjä ja teollisuus seuraava. Metsä tuottaa jos sattuu olemaan se toinen/kolmas sukupolvi joka päätehakkaa ja myy pois, mutta ne kaksi edellistä jotka ovat säästäneet eivät saa oikein millään rahansa takaisin.

Pääoma-arvo?

tuo metsän arvo ja tuotto on mielenkiintoinen juttu kun kuunteleee näitä tuulivoimayhtiöiltä tulevia vuokria, valehteleekohan joku

Lainaus käyttäjältä: icefarmer - 11.01.16 - klo:23:43

tuo metsän arvo ja tuotto on mielenkiintoinen juttu kun kuunteleee näitä tuulivoimayhtiöiltä tulevia vuokria, valehteleekohan joku

Tuskinpa olematon tuulimylly määrittää metsän arvon.


Mä tiedän mitä saa vuokraa, ja mun metsät sais tikuttaa täyteen tuulivoimaloita näillä hinnoillaKIN. Edellyttäen että tuuliyhtiö laittaa jokaista myllyä vastaan jollekin lukitulle tilille 300 000€, jos lipeävät sopimuksesta, rahat jää myllyn purkamista varten. Suurin peikkohan näissä, että yhtiöt pesee kätensä homman loputtua ja maanomistajalle jää ihana rautatötterö. Niitä jo kaks on kunnan alueella, eikä omistajaa saa kiinni että purkaisi pois. Ne niitä pieniä 90-luvun myllyjä, nää nykyiset eri kaliiberia kaikin puolin.

Eräällä keskusteluareenalla muutamat nimimerkit vertaavat metsätaloutta sadun Keisarin uusiin vaatteisiin. Niistä minäkin löysin yhden selityksen väitöstutkimukseni pääkysymykseen: Miten on mahdollista, että Suomen metsätaloutta kiitellään maailman tehokkaimmaksi, vaikka metsätalous todellisuudessa on kaaoksessa sekä yritystaloutena että elinkeino-oloina ja metsien käsittelynäkin? Päädyin tulokseen, että metsäalalla johdetaan harhaan poliittisia päättäjiä ja yleistä mielipidettä keisarin uudet vaatteet menetelmillä. Väitöskirjan luvussa ”Metsätalouden toimintaympäristön ohjaus” sivulla 354 kirjoitan näin:

”Yhteiskunnan ohjaamista mielikuvilla on kuvattu metaforan keinoilla sadussa ’Keisarin uudet vaatteet’. Satu soveltuu havainnollistamaan myös metsänomistajien ja yhteiskunnan päättäjien ohjaamista mielikuvilla.

Sadun keisari on metsänomistajien etujärjestö MTK. Metsänhoitajien yhteisö sadun kankureina valmistaa metsänomistajille edistyksellisen metsätalouden vaatteita. Etujärjestöksi naamioituneet metsänhoitoyhdistykset keisarin palvelijoina avustavat vaatteiden pukemisessa. Poliittiset päättäjät sadun hallitusherroina kiittelevät metsätalouden edistyksellisyyttä, sillä edistykseen liittyvän taian mukaan vain kykenemättömät henkilöt eivät näe edistystä. Sadun lakeijoja ovat metsänomistajien luottamusmiehet, jotka kannattelevat kritiikiltä suojelevaa katosta hallinnon ja etujärjestön toimielimissä. Puuttuu vain pieni lapsi, joka huudahtaa, että eihän keisarilla ole lainkaan vaatteita.” (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38458, s. 354; ks. kuvio 7 s. 385).

Lauri Vaara