Meneehän se jalostus vauhdilla eteenpäin kun alkioita käyttää ja vielä paljon halvempaakin kuin keinosiemennys. Kyttäilee vaan sopivan alkiosta syntyneen sonnipojan ja maksaa siitä välitysvasikan hinnan  + kantakirjauksen. Joku oman tilan suomenkarja tms. sonnipoika sille kaveriksi kasvamaan ja opettamaan hyppäämään. Vajaa vuoden päästä oman tilan kasvatti pakkaseen ja alkiosonni hyppimään lehmiä. Saa unohtaa kaiken maailman navikaattorit ja tiineystarkastukset. Aktiivisuusmittarista kirjaa astutuspäivät ja se on siinä. Joka vuosi vaan uusi sonni kasvamaan ja katsoo ettei sukua keskenään. Ei tarvi muistaa muuta kuin pitää pari kuukautta poikimisen jälkeen erossa sonnista. Tää on vaan ainut konsti millä saadaa karjasta tasainen. Kymmenen vuoden päästä karjassa on max 8 eri sonnin jälkeläisiä.

Meillä oli muutama kuukausi sitten menossa 30 alkiotiineyttä. Eli jonkin verran noita on siirreltykin. Pääasiassa omista hiehoista huuhdeltuja. Kannattavuus riippuu aika lailla siitä saako syntyneitä sonneja kaupaksi vai ei. Tosin noista tiineyksistä suunnilleen puolet on sellaisia jotka ovat VG:n sonnisopimushuuhteluista, joissa kustannusten matematiikka on aika lailla erilainen kuin muissa alkioissa. Sopimushuuhtelun 1000 Euron huuhtelukorvaus + 650 Euroa jokaisesta syntyvästä sonnivasikasta ostettiin ne keinosiemennykseen tai ei muuttaa aika lailla homman kannattavuutta jos vain pääsee normaaliin tulokseen alkiomäärässä ja tiinehtymisessä.

Kyllä tuo 2 t. e. pitänee keskimäärin paikkansa, mutta karjan jalostuksen eteneminen harkitulla alkionsiirrolla tuplaantuu perinteiseen sonnivalintaan  verrattuna. Luku lienee 1,7  - 2.0 välillä jolloin tuo uhrattu panostus ei niin suurelta enää tunnukaan.
Oleellista on isäntäväen näkemys halutaanko edetä niin että tulosta eläinaineksen parantumiseen näkyy vasta 10 v kuluttua vai
halutaanko tulosta jo 5 v kuluttua. Itse olemme valinneet nopeamman tien.  Nykyinen Gen. arvostelu on tässäkin suhteessa lahjomaton.
Sellaiset havainnot jotka tarkastelevat  vain yhtä jälkeläispolvea eivät ole riittäviä, koska perimässä on suurta vaihtelua. TÄMÄ TEKEE
JALOSTUKSESTA MIELENKIINTOISEN.

Toki alkioilla jalostus etenee nopeammin, mutta nopeuteen vaikuttaa myös lähtötaso. Lähimenneisyydessä laajentaneella tilalla on luultavasti ostettu eläimiä ja myös jouduttu ottamaan jälkeläisiä huonommistakin lehmistä, eli jalostuksessa on väkisinkin tullut takapakkia. Jos viimeisestä laajennuksesta alkaa olla jo vuosikymmen takana ja jalostukseen on edes jollain tasolla panostettu, pitää karjan genetiikan olla jo aika hyvällä tasolla. Helpot voitot kun on jo kotiutettu, hyöty jalostuksen paranemisesta heikkenee suhteessa tarvittavan panostuksen hintaan. Silloin kun karjassa ei enää ole oikeasti huonoja eläimiä joukossa, on vähemmän perusteltua olla käyttämättä lehmän omia munasoluja.

Jalostus on toisaalta vain pieni osa kokonaisuutta. Meillä ovat ensikot tällä hetkellä ihan mitä sattuu perimältään, kun ovat lähinnä tiineinä ostettujen eläinten ensimmäisiä vasikoita. On siellä siis ihan hyviä sonneja suurin osa isistä, mutta emät sellaisia jotka joku on halunnut aika halvalla myydä.

Mutta reilut pari vuotta sitten alettiin kiinnittää enemmän huomiota nuorkarjan ruokintaan yms., ja viimeisen 12kk ensikoiden keskituotos (tuotosseurannan mukaan) on vähän yli 10 000kg ja niiden poistoprosentti on laskenut aiemmasta. Valtaosa ensikoista toistaiseksi "puhdasta" AY:ta. Holstikit tosin lypsää enemmän, eli nostavat keskiarvoa.