Miettimisen arvoinen ajatus. Väitetään, että tuilla alennetaan ruuan hintaa ja väite pitää osin paikkansa, joskin raha kulkeutuu välillisesti vääriin käsiin. Investointituet valuvat suoraan kauppaan ja kauppias tietää tarkalleen, paljonko navettaainvestoija saa tukea.
Ns. korvaukset eivät ole tukea, vaan korvausta alentuneesta tuotannosta. Sen, minkä EHT-korvauksena saat, menetät alentuneena tuotantona. Tietenkin sääntöjä rikkomalla saat muutettua korvauksen tueksi, mutta siinä on käryämisen vaara.
Kuitenkin saatu satotaso ei vähääkään vaikuta ympäristökuormitukseen, vaan enemmän vaikuttaa laitettujen ja poisvietyjen ravinteiden suhde. Ympäristöä ei todellakaan suojella lopettamalla apulannankäyttö tai siirtymällä luomuun. Itse asiassa mitä suurempi pinta-ala vaaditaaan tiettyyn tuotantoon, sitä enemmän kuormitetaan luontoa. Puhumattakaan passiivisesti maksettavista pinta-alatuista, jotka samalla reaalisoituvat pellon hintaan.
Tilat on jo nyt jaettu kahteen kastiin, tuottajiin ja ympäristöviljelijöihin, johon kuuluvat suojaavyöhykkeet, monimuotoisuuspellot ja luomu. Ympäristöviljelijöillä tuotos-panosssuhde on järjetön.
Jos viljan hinta nousisi 10c/kilo, ei viljantuottaja tarvitsisi tukea. Pellon hinta tippuisi, jolloin kiinteän kulun osuus myös tippuisi.
Olisiko ajatusta, jos viljan tukeminen lopetetaan ja viljan ostajalle maksetaan kilopohjaista korvausta vaikka tuo 10c, jonka hän tilittää viljantuottajalle markkinahinnan lisäksi. Toinen parannusehdotus olisi siirtää ympäristönhoito- ja pelleilyviljelijät ympäristöministeriön hallinnon alle.
