Tökkään minäkin tähän kivaan juttuun omani. Samaa vanhaa itsestäänselvyyttä.
Kun nyt ajatellaan että mikä se kytkin oikein oikeasti on, niin meillähän on siellä 2 akselia, jotka pyörii tai toinen pyörii ja toinen ei, päät vastakkain. Kytkin on nykyään nippu kitkalevyjä öljykylvyssä, jotka yhteen painettuna välittää noiden akseleiden pyörimisliikkeen toisiinsa.
Nuo levyt sitten kuluvat tietenkin aina kun suoritetaan joko yhteenkytkentä tai irrotus, koska siinä on aina sekunnin murto-osan aikaa vajaalla voimalla tapahtuva kytkentä. Silloin levyt rouhaisevat toisiaan kuin rälläkän laikka. Aivan minimaalisesti. Samaa tapahtuu tietenkin myös silloin kun vajaa kytkentä on itse tahallaan tarkoituksella aiheutettu, kuten ns. luistatettaessa.
Nyt sitten jos halutaan minimoida se kuluminen siinä kytkeytymisen yhteydessä, halutaan tietenkin lämästä ne levyt yhteen tilanteessa, jossa akseleiden pyörimisnopeus on mahdollisimman yhtäläinen. Silloin kun se ei voi sitä olla, halutaan tietenkin että vääntö on mahdollisimman alhainen ja kytkeytyminen nopea ja voimakas. Tämä periaate on kitkan perusfysiikkaa, eikä koskaan muutu miksikään aivan sama mikä nuffieldi tai versu on alla. Todellakin, raskaassa vedossa ei ole mahdollista löytyä vaihtamiselle edullista tilannetta.
Mitä olen itse kokeillut perus hitech valtroja automatiikalla ja myös versuja, myös joitakin muita merkkejä vähiin, ne eivät tosiaan osaa vaihtaa lainkaan kuten kuuluu, edellä selitettyjä periaatteita noudattaen. Puhumattakaan jostain directien aluehyppimisestä, jonka tunnustaa möhläykseksi jo jotkin valtran myyjätkin. Oma hitech onkin ollut hyvin pian alusta lähtien manuaalilla.
Sillä ei siis tosiaankaan ole väliä vaihtaako oikein tai väärin mies vai robotti. Näyttää vain siltä että parhaat miehet ja ehkä naisetkin on jo ajat sitten oppineet miten se vaihto pitää tehdä, oli asiaa helpottamassa synkrot, hydrauliset kytkimet ja automatiikat tai ei. Robotit vielä opettelee.
Väännönkestoa todellakin parantaa kierrosluku. Vaikka kampiakselia laakereineen tai sylinterissä liikkuvaa mäntää ajatellessa, mitä enemmän vääntöä niille ladataan, sitä voimakkaammin ne alkavat kangottaa kulutuspintaa vasten tietyltä kantilta ja tietyltä puolelta. Samaten sitä mukaa helpommin voiteluaineen suojaava kerros pettää siltä kohtaa.
Kierroksia lisättäessä tuo kangotus tasaantuu paremmin esim. laakerille tai männänputkelle. Näin yksinkertaista se on miksi ikiajat kaikki koneita ymmärtävät on sanoneet, että "ei saa väännättää". Vaikka eivät olisikaan osanneet asiaa näin auki selittää, ovat ymmärtäneet. Tämäkään ei vain muutu miksikään koneiden uudistuessa kun se on sitä kitkafysiikkaa. Pelkäämpä että se on myös niin, että lähes joka koneessa on vakionakin niin paljon tehoa, että löytyy ainakin joku välitys millä ne eivät kestä kovin kauaa maksimivääntöä mikä niistä saadaan irti.