Kuinka paljon käy niin, että te yritätte siitä vehnästä kaikin keinoin, kovalla rahalla leipävehnää, mutta silti menee rehuksi? Taitaa vain olla että nuo kriteerit on laitettu ostajataholla niin kattoon, että saavat HALVALLA suurimman osan teidän nisuvärkeistä 
Onko varmaa, ettei niistä rehuvehnistäkin tehdä leipää ja pullaa 
Lajike-, lannoitus- ja kasvinsuojelukysymys. Joskus vaan on niin, että kakkua ei ihan pysty samaan aikaan syömään ja säästämään. "Kasitonnarissa" on oltava 150 kiloa pimeää typpeä, että voi varmistaa valkuaisen korkeuden.
Gunbon kanssa tuo asia tuli opituksi yhdessä Vakka- ja Aura-syysvehnien kanssa viljellessä. Mutta rehulle oli tarvetta, jos ei leiväksi kelvannut, kanat ja lehmät veti vehnät huiviin. Sitten kun elukat lähti mäeltä, Gunboonkin kiinnostus alkoi huveta, parin rehuvehnähinnoittelun ansiosta. Ja taas on viljelyssä suurisatoisia matalavalkujaislajikkeita, milloinkahan sitä oppii ?
Nämä pienempisatoisat ja aikaiset, kyllä valkuainen nousee, mutta näillä luonteenomaisen satotason kohottaminen väkisin tuo lako- ja laaturiskin.
Yhtenä kuivana vuonna Manu kevätvehnässä oli lähellä 20% valkuainen. Ja painoa kuin olisi ollut hauleja...
-SS-
Yhdellä tutulla ollu Quarnaa 5 vuotta, koskaan ei oo valkuainen jääny alle 14%, ja koskaan ei hehtaarisato oo ylittänyt 4,5 tonnia.
Oma Quarna kokemus ihan samalla tasolla, 4000kg enkat vaikka kasvoi pas ka kasassa suoraan sanoen. Tai komposti kasassa, mut kuitenkin. Valkuainen hakkaa aina naapurin 6-tonniset, lisätkin ollu senmukaiset.
Jos lisät ovat naurettavat 10-15€, minä ainakin unohdan Quarnat ja varsinkin Bjarnet, jotka ovat poudanarkoja. Amaretot ja Trappet taasen ovat suurisatoisia, mutta pitää tosiaan olla päällä vuosikausien mättölantapursotukset, tai säilönurmilta "kerättyä" keinolantaa. Ja myöhäisyys on oma kiusansa.
Jos pyrkii leipävehnän laatuun, taulukkolannoituksilla, Zebra edelleen on melko hyvä vaihtoehto; sakoluku ja sen kestävyys ja hl-painot erinomaiset, luja korsi ja herkkyys typpiliuokselle, valkuaisen saa ainakin 12:een melko hyvin yhdellä reippaalla tähkäruiskutuksella. Kevätvehnien paras taudinkestävyys tulee kaupan päälle.
Ei uskoisi, että tässä alan kehua yhtä vanhanaikaisimmista lajikkeista, kun on näitä hienoja kemia-addiktilajeja niin paljon tuolta kaupan taholta työnnetty...helppohoitoisuus on yksi valintaperuste, reisutöissä olevalle...ei tarvitse ihan ensimmäisestä eikä toisesta syysmyrskystä stressaantua.
-SS-
