80-luvulta ventillä ajaneenani voin sanoa, että tuon ajan ergonomia lyö vielä monen nykyraktorin 6-0.
Vanhoina hyvinä aikoina, eli esim. ruiskutuspumpun aikoina, uudet kaivuritkin pelasivat moitteetta ja pelaavat edelleen. Nykyään hyvällä tuurilla 5 tonttua menee ja pumppu vaihtoon. Lisäksi kaiken maailman vikakoodit hyökkää näytölle ja jossain tapauksessa kyykyttää koneen.
Päästömääräykset sun muut tuovat vikakohteita moottoreihin, mutta toisaalta polttoaineen kulutus laskee.
Ja eikä niissä moottoreissa kuitenkaan välttämättä mitään vikaa ole vaikka koodi kertoo.
Kännyköissäkään mikään tekniikka ole muuttunut. Ykkösillä ja nollilla pelataan edelleen. Sen sijaan käyttäjän tasolle on tuotu erilaisia käyttöliittymiä ja härpäkkeitä. Kehittyneen tekniikan mahdollistamana. Tämä taas aiheuttaa sen, että mikropiiritasolla vikatilojen määrä kasvaa nopeuden kasvaessa ja laskentanopeuden pyöriessä aivan eri sfääreissä, kuin vaikka 90-luvulla.
En tiedä, onko nykyiset mikro-ohjaimet tai prosessorit epäluotettavampia, kuin vaikka vanhat Intellin mutikat 80- 90-luvulta. Meinaan noissa suoritettujen rekisteritoimintojen määrässä, suhteessa.
Metsäjussi voi ammentaa tiedon syövereistä nippelitietoja. 
Sait ylipuhuttua :-)
Polttomoottoritekniikkaa on viime vuosina kehitetty kai enimmäkseen muista lähtökohdista kuin kestävyyden ja edullisten käyttötuntien suhteen. Ympäristöystävällisyys ja päästöt etusijalla. Tuloksena on sitten laitteita, jotka kärsivät perinteisten moottoriongelmien lisäksi elektronikan, ohjelmien, anturoinnin ja hienomekaniikan ongelmista. Vai mitä voi sanoa CR-tekniikasta joka tietokoneen ohjaama annostelee pietsosuuttimien avulla jokaiseen työtahtiin 5 erilaista ruiskutusvaihetta 2000 bar paineisella polttoaineella 4000 rpm kiertävään koneesen?
Digitaalielektroniikka on itsessään hyvin luotettavaa - jos siitä halutaan sellainen tehdä. Usein halutaan jotain muutakin.
Kännykkä on ehkä hankalimpia esimerkkejä. Olemattomaan tilaan pitää saada mahdollisimman halvalla tuotettua ja mahdutettua mahdollisimman tehokas ja mahdollisimman vähän virtaa kuluttava ja lämpöä tuottava 'tietokone'. Tähän kehitetään tietenkin kovalla kiireellä uusi suoritin, jota sen valmistaja ei ehdi täysin testata. Samoihin kuoriin pitää myös saada 5 eri radiosysteemiä antenneinnen (2g/3g/4g, wlan, bluetooth, GPS ja FM-radio) ja mahdollisesti vielä NFC tms lisä. Kun tämmöinen kokonaisuus tehdään komponenttivalmistajat verille kilpailuttaen, ROHS-direktiivin täyttävän lyijyttömän juotosprosessin ongelmien kanssa painien, tehden rakenteellisia kompromisseja markkinointiosaston viime hetkellä vaatiman painonvähennyksen vuoksi ja samaan aikaan kiristämällä ketteriä (agile) kehitysmenetelmiä käyttävien softanvääntäjien deadlinea kahdella viikolla jotta tuote saadaan hätätestattuna joulumarkkinoille viikkoa ennen pahinta kilpailijaa, niin lopputuloksen arvaa. Esimerkki on kärjistetty, mutta sisältää myös totuuden siemeniä :-)
Todellisessa elämässä kännyjä on ollut jo suuria määriä pakattuna, kiireellä markkinoille toimitettaviksi, kun on huomattu että 'hei, tää softa ei muuten toimi'. Tarina on tosi.
Minulla ei ole tähän hätään esittää käppyröitä esim CPU:n 'laskentavirheistä'. Aikojen saatossa markkinoilla on ollut prosessoreja joissa on tunnettu bugi tai systemaattinen laskentavirhe, mutta ne on yleensä sitten softassa huomioitu. Prosessorin virhetoiminnat aiheutuvat kuitenkin vähintään 99,99999% todennäköisyydellä sen ympäristöstä, ei siitä itsestään. Lämpöongelmat, käyttöjännitteen häiriöt, väylien ajoitus- tai jännitetasovirheet (suuret kellotaajuudet ja printin hajakapasitanssit, signaalien ylikuuluminen), muistien ongelmat - kaikki nämä lisäävät kokonaisuuden virheiden todennäköisyyksiä.
Käyttäjän kokemat ja näkemät jumittumiset ja kaatumiset ovat muutoin ehjässä laitteessa lähes aina ohjelmiston ongelmia. Eli suomeksi bugista softaa. Itse CPU kyllä jauhaa sille annettua käskyjonoa hyvin uskollisesti. Niin käyttöjärjestelmät kuin sovelluksetkin ovat kasvaneet hallitsemattomaan kokoluokkaan. Niitä ei paraskaan kehittäjä enää pysty hallitsemaan kokonaisena järjestelmänä, vaan sinne jää enemmän tai vähemmän 'dokumentoimattomia ominaisuuksia' eli virheitä, jotka sitten ilmenevät sopivan tilanteen ja kombinaation vallitessa. Virheet yleisissä rajapinnoissa ja kirjastoissa koskevat kaikkia niitä hyödyntäviä sovelluksia.
Käyttäjistä on näppärästi tehty testaajia, ainoa vika on että tuosta testauksesta ei makseta ja löydetyt virheetkin korjataan jos korjataan... yleensä julkaistaan kokonaan uusi versio jossa on vanhojen bugien lisäksi ihan uusiakin...
Ajoneuvo- ja työkonepuolella rankat käyttöolosuhteet vaativat veronsa aivan fyysisten vikojen muodossa. Lämpötilaerot, lika, kosteus ja tärinä rapauttavat juotoksia, liittimiä, kaapelointeja, antureita ja toimilaitteita. Käyttösähkökin on toisinaan kovin brutaalia.
Vinkkejä kestävän ja toimivan elektroniikkalaitteen suunnitteluun:
- käytä riittävän laadukkaita komponentteja
- pyri yksinkertaiseen suunnitteluun, niin raudassa kuin softassa. Osaan jota ei ole ei voi tulla vikaa
- älä käytä komponentteja Absolute Maximum Ratings arvojen tuntumassa. Eli pysy kohtuudessa, älä rääkkää.
- huolehdi jäähdytyksen riittävyydestä. Paras hukkalämpö on se jota ei edes synny.
- vältä vanhenevia komponentteja: elkot, trimmerit, potikat ym. Tehovastukset, ei-välttämättömät liittimet ...
- hyödynnä ulkomaailman liitännöissä standardeja väyliä. 4 johtimen CAN on paljon helpompi kaapeloinnin ja liittimen suhteen kuin 20 piuhan nippu.
- varmista että vesi ja lika eivät pääse väärään paikkaan. Jos vesi kuitenkin pääsee niin sen olisi hyvä päästä myös pois...
- varaudu käyttösähkön ja muun ulkomaailman häiriöihin.
- varaudu virhetilanteisiin ja kriittisten komponenttien vaurioitumiseen, Fail Safe.
- huomio testaus ja huolto
- älä uhraa tekniikkaa muotoilulle tms
- mahdollisen ohjelmiston riittävä testaus
Näillä kun härvelin suunnittelee niin se on niin ruma, kallis, isokokoinen ja jo syntyessään vanhanaikainen että kukaan sitä ei osta. Mutta se kestää :-)
Näihän se menee. Monesti oon huomannu, kun joitain antureita kuormitetaan tosiaan maksimijännitteillä. Toisaalta jännitteen alentaminen vaikuttaa liitoksien galvaaniseen johtamiseen, joka taas voi aiheuttaa vikatiloja.
Tietenkin sen jännitteen voisi anturin kyljessä alentaa, niin voisi pienemmillä virroilla kuormittaa mötikkää. Mutta tämä tietenkin aiheuttaa lisäkuluja ja anturin valmistajan ylihyvät anturit eivät menisi kaupaksi niin tiuhaan.
Yksi saarnaukseni kohde aina on ohjelmointi. Softa tehdään pääasiassa korkeantason kielillä, jolloin vikatiloja voi olla vaikka millaisia tahansa. Nykykännykkään matalan tason ohjelmaa ei kukaan ehdi koodata valmiiksi, kun uusi rautamalli jo kolkuttaa ovella.
