Täällä tuntuu keskustelua virinneen useammankin osion alla tuotannon tehostamisesta, ja niissä on verrrattu maataloutta muuhun yrittäjyyteen. Siellä on vertauksia haettu jopa kuorma-autoalasta ja metsäkoneyrityksistäkin. Näillä molemmilla aloilla tullaan näkemään todella synkät ajat kahden seuraavan vuoden aikana, ellei talouden elvytystoimet tule saamaan aikaan jotain ihmeparanemista. Monia yrityksiä on "painostettu" laajentamaan työnantajan toimesta ja nyt työtilanne on romahtanut katastrofaalisesti. Sopimukset näillä sopimusurakoitsijoilla ovat kovin työn tarjoajia suojelevia.  Monet ovat pitkäänkin alalla toimineita, mutta niiden vakavaraisuus ei ole laajennusten jälkeen kovin kummoisella tasolla. Kalustoa yritetään realisoida, mutta ostajat ovat hukassa tällaisessa markkinatilanteessa.

Itseäkin kiinnostaa tuotannon järjesteleminen uudella tavalla, mutta halua mopolla mahdottomuuksiin ei ole. Koko yksikölle pitäisi saada tulevaisuuteen sopivaksi, mutta riskit pysymään rajallisina. Mallina tulisi olemaan 2-3 pääomistajaa ja riittävä määrä työntekijöitä. Meijeriteollisuus ja toiminnan ympärillä olevat tahot rummuttavat investointien puolesta, mutta riskit kantaa tietysti yrittäjä.

Laskelmia on tehty ennenkin, mutta tilanne muuttuu nykytaloudessa hyvin nopeasti. Kysynkin millaiseen omavaraisuuteen investoinnin jälkeen tulisi päästä, ja miten riskit rajataan tähän? Tuotanto täytyy varmaan kasvatella 2-3 vuoden välein tapahtuvilla laajennuksilla?

Niin, minä vähän epäilen näitä osakeyhtiö navetoita, niissä yksinkertaisesti tulee muita ongelmia kuin itse maanviljely.
Tilat on hyvin erillaisia ja sitten pitäisi jotenkin järkevästi jakaa tulot ja menot, sekä tulla niiden yhteistyökumppaneiden kanssa toimeen loppuikä.

Ei se ole muillakaan aloilla oikein pelannut tälläinen, yhdessä yrittäminen.

Ehkä yhteiset koneet joltain osin, voi toimia, mutta että koko navetta pyörisi jollain osakeyhtiömallilla, on aika epätodennäköistä.

Itse jos tälläista lähtisin suunnittelemaan, niin kokeilisin ketjuttamista, eli eri maatilat tekisi eri hommia samassa ketjussa, toinen satsaisi konekantaan ja toinen investoisi navettaan.
Mutta tässäkin pitäisin järjen päässä, kaksi on sopiva luku ja kolme ehdoton katto, sen enempää ei yhteistyökumppaneita kannata ottaa mukaan.

Jos porukalla alatte jotain tekemään niin johtaja pitää olla . Hyvä johtaja pitää nyörit tiukasti käsissään ja tulee toimeen muittenkin kanssa .

Säännöt pitää olla selkeät ja poistuminen porukasta pitää olla mahdollista .

Uuttahan on Oy navetat  mutta tulevaisuutta osaksi .

Koko nuorkarjatouhu voisi olla yksi yksikkö. Ternistä tiineeksi hiehoksi. Tautipaine alkuvaiheen jälkeen huomattavasti pienempi kuin vaikka välitysvasikoita kasvattavalla kun vassuja tulee vain yhdestä karjasta. Tämä osasto voisi olla kokonaan eri omistuksessa, sopimus takaisi että hiehot löytävät takaisin ja ovat toivotun laatuisia.

Palkkaa on kiva maksaa ja osinkoa jakaa silloin jos(kun?) kannattavuuskerroin on yhden tienoilla. Niukkuuden jakaminen on paljon sitkeämpää.

Kannattavuus maidon nykyhinnalla ei ole ongelma, mutta tulevaisuuteen näkyvyys on kovin heikko. Tämä alalle ainainen epävarmuus ja poliittinen poukkoilu mielestäni aiheuttaa oman vaikeuden tulevaisuuden ennustamiseen.

Ammattitaitoisella ja kokemusta omaavalla porukalla toimintakaan tuskin ongelma. Eri henkilöt voivat paremmin keskittyä omiin osa-alueisiinsa. Kiinnostusta omassa lähipiirissä ainakin yllättävän myönteistä ja kaikilla 10-20 vuoden kokemus lypsykarjapuolelta. Uutuuden viehätys hävinnyt toiminnasta, jotain tehtävä, tai toiminta loppuu 5-10 vuodessa kyllä kaikilta(olemme valumassa kuoleman laaksoon).

Isoissa hankkeissa on tärkeää olla riittävän tarkka yhtiöjärjestys ja hyvä osakassopimus, missä asioista on so***** mahdollisimman tarkasti. Sopimiset on aina parempi tehdä silloin kun aloitetaan, eikä silloin kun tulee ongelmia. Osakkailla on tärkeä olla yhteneväinen näkemys mihin pyritään(samat tavoitteet ja päämäärät). On nähtävä saavutettavat hyödyt haittoja suuremmiksi ja pääpiirteittäin tunnettava toisensa, jolloin tietää mihin ryhtyy. On näilläkin kylillä ollut taloja, joiden vahati sännät ovat sanoneet: "yhteistä ei voi olla kuin tuuliviiri". Siinäkään talossa ei ole enään edes viirin katsojaa. Kaikille ei kaikki sovi, mutta itse on joutunut sopeutumaan yhteisiin toimiin ja ulkoistamisiin alusta lähtien, enkä yhteisjuttuja näe kuin voimavarana oikeiden henkilöiden niissä toimiessa. Vastoinkäymisiäkin on ollut, mutta mielestäni hyötyihin nähden vähäisiä.

Omistajuuden ollessa kovin hajanainen, isännättömyys tekee tiettyä hankaluutta suurempiin ratkaisuihin. Kiinnostusta maataloudessa toimineilta jäähdyttelijöiltä löytyisi jopa sijoittamiseen tällaiseen toimintaan. Joillakin olisi halu pysyä mukana toiminnassa jopa pienemmällä osuudella.

Tällaiset hankkeet kohtaavat ulkopuolisilta todella pessimististä suhtautumista ja se tekee todella hyvää tällaisen hakkeen eteen päin viemiselle .

Kannattavuus maidon nykyhinnalla ei ole ongelma, mutta tulevaisuuteen näkyvyys on kovin heikko. Tämä alalle ainainen epävarmuus ja poliittinen poukkoilu mielestäni aiheuttaa oman vaikeuden tulevaisuuden ennustamiseen.

Ammattitaitoisella ja kokemusta omaavalla porukalla toimintakaan tuskin ongelma. Eri henkilöt voivat paremmin keskittyä omiin osa-alueisiinsa. Kiinnostusta omassa lähipiirissä ainakin yllättävän myönteistä ja kaikilla 10-20 vuoden kokemus lypsykarjapuolelta. Uutuuden viehätys hävinnyt toiminnasta, jotain tehtävä, tai toiminta loppuu 5-10 vuodessa kyllä kaikilta(olemme valumassa kuoleman laaksoon).

Isoissa hankkeissa on tärkeää olla riittävän tarkka yhtiöjärjestys ja hyvä osakassopimus, missä asioista on so***** mahdollisimman tarkasti. Sopimiset on aina parempi tehdä silloin kun aloitetaan, eikä silloin kun tulee ongelmia. Osakkailla on tärkeä olla yhteneväinen näkemys mihin pyritään(samat tavoitteet ja päämäärät). On nähtävä saavutettavat hyödyt haittoja suuremmiksi ja pääpiirteittäin tunnettava toisensa, jolloin tietää mihin ryhtyy. On näilläkin kylillä ollut taloja, joiden vahati sännät ovat sanoneet: "yhteistä ei voi olla kuin tuuliviiri". Siinäkään talossa ei ole enään edes viirin katsojaa. Kaikille ei kaikki sovi, mutta itse on joutunut sopeutumaan yhteisiin toimiin ja ulkoistamisiin alusta lähtien, enkä yhteisjuttuja näe kuin voimavarana oikeiden henkilöiden niissä toimiessa. Vastoinkäymisiäkin on ollut, mutta mielestäni hyötyihin nähden vähäisiä.

Omistajuuden ollessa kovin hajanainen, isännättömyys tekee tiettyä hankaluutta suurempiin ratkaisuihin. Kiinnostusta maataloudessa toimineilta jäähdyttelijöiltä löytyisi jopa sijoittamiseen tällaiseen toimintaan. Joillakin olisi halu pysyä mukana toiminnassa jopa pienemmällä osuudella.

Tällaiset hankkeet kohtaavat ulkopuolisilta todella pessimististä suhtautumista ja se tekee todella hyvää tällaisen hakkeen eteen päin viemiselle .

Niin, näkemykseni perustuu kyllä enempi niihin kokemuksiin, mitä muilla aloilla on näistä yhteisyrityksistä.

Ne ei ole olleet yleensä kovin pitkä-ikäisiä muilla aloilla.

Yrittäminen on yksilölaji, osakeyhtiö voi olla omistusmuoto, mutta toimitusjohtaja on se joka valtaa käyttää ja toimii kuten yrittäjän kuuluukin.

Miten velat ja niiden vastuut oikein jaetaan, jos homma alkaa tökkiä, miten ja kuinka kalliiksi tulee ulospääsy, jos joku osakkaista tuleekin katumapäälle ja haluaa yhtiöstä ulos.
Jääkö navetta jäljellejääville, karjoineen päivineen ?

Osuuskunta vois olla hyvä ratkaisu , en osaa sanoa miten vero ja muut tulonjakamis hommat sitten menee .

Sikaloita on yhtiömuotoisena , miksei navetoita .

Sikaa on tosin helpompi hoitaa isommissa yksiköissä ,etenkin kalliimmat tunnit saadaan vähemmälle kiima ja porsitus piikeillä .
Tsemppiä Rami hankkeelle , maidosta tulee pulaa .

Osuuskunta vois olla hyvä ratkaisu , en osaa sanoa miten vero ja muut tulonjakamis hommat sitten menee .

Sikaloita on yhtiömuotoisena , miksei navetoita .

Sikaa on tosin helpompi hoitaa isommissa yksiköissä ,etenkin kalliimmat tunnit saadaan vähemmälle kiima ja porsitus piikeillä .
Tsemppiä Rami hankkeelle , maidosta tulee pulaa .

maidosta tulee pulaa on yhtä tyhjän hokemista TEKIJÖISTÄ TULEE PULAA kukaan ei halua käsiään paskata niin maanittele siinä sitten työntekijöitä kannattaa unohtaa koko paska jos ei saa toimivaa porukkaa,joku aina kuolee eroaa kyllästyy ym

Tekijälle jos maksetaan riittävästi niin porukkaa alkaa löytymään . Rahasta se kiinni tuleva maitopulakin  .

Laskelmia on tehty ennenkin, mutta tilanne muuttuu nykytaloudessa hyvin nopeasti. Kysynkin millaiseen omavaraisuuteen investoinnin jälkeen tulisi päästä, ja miten riskit rajataan tähän? Tuotanto täytyy varmaan kasvatella 2-3 vuoden välein tapahtuvilla laajennuksilla?

Mun mielestä tuo omavaraisuus ei ole ratkaiseva mittari tuossa, kyllä riskit täytyy (yrittää) hallita jotenkin muuten. Osakeyhtiö on varmasti selvittämisen arvoinen toimintamalli nimenomaan tuosta riskinhallinnan näkökulmasta. Vakavissamme pohdimme tuossa  vajaa pari vuotta sitten mallia, jossa olisi ollut erikseen ns kiinteistöosakeyhtiö, joka olisi hankkinut tarvittavat rakennukset ja varsinainen maidontuotanto olisi tapahtunut tältä oy:ltä vuokratuissa tiloissa. Tämä kaatui silloin investointituki kuvioihin, Te-keskus kertoi tukevansa maataloutta, ei kiinteistö bisnestä. Miten nämä uudet investointitukiehdot tuollaiseen suhtautuvat, en tiedä.

Tuota jatkuvan rakentamisen mallia sietää pohtia hyvin tarkasti, parempi kerta rytinä kun jatkuva natina   

 
 

Yrittäminen on yksilölaji, osakeyhtiö voi olla omistusmuoto, mutta toimitusjohtaja on se joka valtaa käyttää ja toimii kuten yrittäjän kuuluukin.

Miten velat ja niiden vastuut oikein jaetaan, jos homma alkaa tökkiä, miten ja kuinka kalliiksi tulee ulospääsy, jos joku osakkaista tuleekin katumapäälle ja haluaa yhtiöstä ulos.
Jääkö navetta jäljellejääville, karjoineen päivineen ?
[/quote]
Osakeyhtiössä hallitus on se joka valtaa käyttää ja toimitusjohtaja on lähinnä työsuhteessa osakeyhtiöön ja toimii ns.päällysmiehenä.
Velat ja vastuut jaetaan tietenkin osakkeiden omistuksen suhteessa ja osakkeen omistajat valitsevat hallituksen.
Osakkeille annetaan arvo ja jos joku haluaa ulos niin muut ostavat lähtevän osakkaan osakkeet.

>Mallina tulisi olemaan 2-3 pääomistajaa ja riittävä määrä työntekijöitä. Meijeriteollisuus ja toiminnan ympärillä olevat tahot rummuttavat investointien puolesta, mutta riskit kantaa tietysti yrittäjä.

Vähän pienempi sellainen kuvio on tuolla Juvalla www.muumaa.fi jossa toiminta pyörii avoimena yhtiönä. Ymmärtääkseni "kaikkiin" vastaantuleviin mörköihin on varauduttu jo etukäteen; en tiedä, ovatko valmiita konsultoimaan tuossa sopimusasiassa vai ei, mutta kysymällähän se selviää.

Petri

Vähän pienempi sellainen kuvio on tuolla Juvalla www.muumaa.fi jossa toiminta pyörii avoimena yhtiönä.

Samanlainen yritys on Kiuruvedellä, Maitoaho Ay.

Aivan turha pitää osakeyhtiömuotoista lypsykarjaa peikkona. Osakkaita voi olla paljonkin ja ne voivat osingon lisäksi saada palkkaakin. Kun osakkaat ovat sellaisia joilla on ennestään kokemusta ja mahdollisesti omaa maataloustoimintaa oy:n ulkopuolella niin kehitysmahdollisuudelle ei rajoja ole. Mikään ei tee usean tuhannen lehmän karjasta kannattamattomampaa kuin kahdenkymmenen viiden.

  Osakkaita kun on useita niin pakko on maksaa myös palkkaa. Pidemmän päälle työpanos ei voi kaikilla osakkailla olla yhtä arvokas.
 
 Optimismia kylvääkseni: Kun on niin iso yksikkö että saa perävaunullisen maitoauton täyteen joka päivä niin alkaa löytyä isoja säästön paikkoja joka puolelta. Joitakin mainitakseni: Eläinlääkäri, konetyötunnit lehmää kohden, konepääoma murto-osa pikkukarjan konepääomasta/lehmä, työtunnit maitolitraa kohti muuttuu työsekunneiksi, työ koko ajan tekemistä täysillä ilman hukka-aikaa, työajat säännöllisiä ja sovittavissa pitkän aikaa etukäteen yms.

 Ainoastaan yksi kohta on jota isokaan yksikkö ei voi kilpailuttaa, tuet kun maksetaan samoilla perusteilla kaikille yrittäjille yrityksen koosta riippumatta.

Avoin yhtiö täysin merkityksetön riskienhallinnassa. Oy ja osuuskunta tavallaan samantyyppisiä, mutta osuuskunta yleensä muotona toiminnoissa, jotka alkaessaan tuomittu kannattamattomiksi, kurjuuden jakamista. Oy:ssä valtaa voidaan jakaa omistajuuden mukaan, tai jopa keskittää pääomistajille.

Kohtuullinen pääomitus, sopivalle määrälle lainoja omia takuita vastaan ja investointituet saadaan riittävä vakavaraisuus. Maltillinen, mutta riittävän ripeä kasvu pitää riskit hallinnassa-tyyliin Apemies. Kannattavuuden pysyessä hyvällä tasolla Oy:ssä kasvu voidaan hoitaa kohtuullisella riskitasolla, mutta perinteisenä maataloutena verotus tulee ongelmaksi tavoiteltaessa ripeähköä vakavaraisuuden kasvatusta.