Päivitin perjantaina n. 30-sivuisen raporttini Almamedian uutisella Satakunnan Kansassa.

Eduskunta joutuu EU-liittymislakiesitykseen liittyvän Ulkoasianvaliokunnan mietinnön (16.10.1994) sitaatilla kyseenalaiseen valoon, jopa naurunlaiseksi.

Lähetän raportin liitetiedostona sähköpostitse kaikille sitä haluaville.

Sama raportti tulee lähiaikoina myös painettuna tekstinä Uudenmaan Veropörssin sivuille 77-125.

Terveisin
Jorma Jaakkola, Kokemäki
jorma.jaakkola(a)suomi24.fi

Seuraava uutinen vaatii perinpohjaisen selvityksen, sillä torjuntavoittojen aika on ohi, kun tuki pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä.



Vaikeutta vain väliaikaisesti

ALMA MEDIA (Satakunnan Kansa  pe 23.11.2007, s. 8 )

Kahden vahvan maatalousrouvan Sirkka-Liisa Anttilan ja komissaari Mariann Fischer Boelin vääntö Suomeri 141-tuista sai alkunsa siitä, että osapuolet tulkitsevat Suomen liittymissopimusta eri tavalla.
Suomen mukaan sopimuksessa sanotaan, että erityistukea voidaan maksaa niin kauan kun maataloudella on vakavia vaikeuksia.
- Ja meillähän näitä vakavia vaikeuksia on. Luonnonolot eikä liioin maantieteellinen asema ole muuttunut mihinkään sitten vuoden 1995, paukauttaa Anttila.
Komissio ajattelee, että Suomen olisi pitänyt jo 12 vuodessa sopeuttaa maataloutensa EU:n määräämiin raameihin.
Oman mausteensa soppaan tuo Suomen virallinen liittymissopimus.
Sopimuksen allekirjoittaneet sanovat, että tekstissä etelän tuki on merkitty pysyväksi. Sen sijaan otsikko, jonka alla teksti on, puhuu siirtymäkauden tuista. Tätä suomalaisneuvottelijat eivät ymmärtäneet varmistaa, eivätkä näin olleen vaatineet otsikon muuttamista.

Hyvät lukijat!

Viekää viestiä tästä kirjoitusketjusta netin ulkopuolelle!


Jorma Jaakkola, Kokemäki
jorma.jaakkola(a)suomi24.fi

Komissio ajattelee, että Suomen olisi pitänyt jo 12 vuodessa sopeuttaa maataloutensa EU:n määräämiin raameihin.
Oman mausteensa soppaan tuo Suomen virallinen liittymissopimus.
Sopimuksen allekirjoittaneet sanovat, että tekstissä etelän tuki on merkitty pysyväksi. Sen sijaan otsikko, jonka alla teksti on, puhuu siirtymäkauden tuista. Tätä suomalaisneuvottelijat eivät ymmärtäneet varmistaa, eivätkä näin olleen vaatineet otsikon muuttamista.

Kyllä pieni joukko tiesi totuuden. Mutta onneksi asia ei joutunut julkisuuteen.


Kuosmanen kertoo saavutetun sopimuksen kompromissin ytimen:
"Ilmaisu "ja/tai" salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan.”
 
 
KOMISSION VAIETTU JULISTUS
 
Erkki Liikanen kertoo kirjassaan Brysselin päiväkirjat, sivulla 196: 
 
"Torstai 3.3."
"Komissiosta vuoti paperi, jossa oli otsikkona komission deklaraatio ja teksti koski maatalouden kansallisia tukia. Komissio vakuutti siinä, että ne ovat siirtymävaiheen tukea ja degres­siivisiä.”
 
”Perjantai 4.3.” 
”Iltapäivällä Esa Härmälä oli tavannut Möhlerin DG VI:sta. Ongelmia maataloudessa. Sisäisen julistuksen asema on edelleen epäselvä, mutta Möhler on viitannut myös siihen.”
 ”Sovimme, että Esa tekee asiasta raportin suppeaan jakeluun, jotta paniikkia ei pääse syntymään. Yritän selvittää viikonlopun aikana, mistä deklaraatiossa oikein on kysymys.”
 
Huom!
Paniikin syntyminen olisi merkinnyt, ettei Suomi olisi kansanäänestyksessä hyväksynyt liittymissopimusta!

Kuosmanen kertoo sivulla 122:
”Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.
Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.

Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten. Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta. Niinpä se päätettiin jättää tarkoituksellisesti huomiotta.”  
 

Koko huijauksen ydinkysymys:

Ketkä olivat ne henkilöt, joille maatalousneuvottelija Esa Härmälä teki raportin?

Toimi Kankaanniemi, joka tuolloin kuului pienehköön EY-/EU-ministeriryhmään, on jo kertonut, että häntä ei asiasta informoitu.

Otsikossa kaikki.

Ilkan OnLine-uutiset:
08:00 Virrankoski: Suomi ei voi tyytyä yksivuotiseen 141-ratkaisuun

Ylen uutisten päivitys klo 8.39:
   
Ilkka: Suomi esittää myönnytyksiä 141-tukileikkauksiin
Julkaistu 26.11.2007, klo 06.16 (päivitetty 26.11.2007, klo 08.39)
 

>>Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ei halua kommentoida Ilkan saamia lukuja.

- Me keskustelemme huomenna komissaarin ja hänen virkamiestensä kanssa 141-tuen sisällöstä ja yhtenä sektorina siihen liittyy sika- ja siipikarja, Anttila sanoo.

- Sika- ja siipikarjasektorilla on sellainen ongelma, että Suomen sianlihan ja kananmunien tuotanto, erityisesti sianlihan tuotanto, on EU-jäsenyyden aikana noussut yli 20 prosenttia yli omavaraisuutemme ja tästä on syntynyt vientitarve. Tähän haetaan ratkaisuja, Anttila jatkaa.

Maatalouden 141-tukea maksetaan eteläisessä Suomessa noin 7 000:lle maitoa, munia ja sian- tai siipikarjalihaa tuottavalle tilalle.

Viime viikolla Sirkka-Liisa Anttilan ja maatalouskomissaari Mariann Fischer Boelin neuvotteluissa päästiin sopuun ensi vuonna maksettavasta tuesta. Tulotukiohjelman kestosta ja tuen kokonaismäärän alenemasta ei saavutettu neuvottelutulosta.

YLE Uutiset<<

http://www.yle.fi/uutiset/24h/id75905.html

MTKN tiedote 26.11.2007:

MTK ei hyväksy maatalouskomissaarin vaatimia tukileikkauksia


MTK:n johtokunta kokoontui tänään ylimääräiseen kokoukseen ja antoi kannanottonsa meneillään oleviin 141-neuvotteluihin:

MTK:n johtokunta ei hyväksy EU:n komission voimakkaita tukien leikkausvaatimuksia.

http://www.mtk.fi/mtk/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotteet2007/marraskuu/fi_FI/maatalouskomissaari/

EU:n periaatteet pitäisi tietää kaikkien suomalaisten. Näin ei kuitenkaan ole. Ennen liittymistä oli paljon väärää tietoa liikkeellä. Poliittinen eliitti harhautti kansaa. Silloin pidettiin Suomen turvallisuuden takia liittymistä välttämättömänä. Tämä on osoittautunut kuplaksi. Johtavat politiikkomme peräänkuuluttavat EU:n turvatakuita. Niitä ei ole.
Maataloudelle luvattiin hyviä "reunaehtoja". Sinisilmäisesti uskottiin, että EU muuttaa perussääntöjään niin, että huomioidaan Suomen pohjoinen asema. Tämäkään ei ole toivotulla tavalla toteutunut.
Maa on jaettu kaavamaisesti eri vyöhykkeisiin. Peltojen maaperää, pienilmastoa, peruskuivatuksen tarvetta, pieniä lohkoja ja muita asioita ei huomioitu.
Jaakkola on oikeassa siinä, että kansanäänestyksessä kysyttiin, hyväksyykö kansa sopimuksen neuvoteltujen ehtojen mukaisesti.
Totuus oli kuitenkin se, että hyvin harvat tiesivät, mitä liittyminen merkiksi. Se oli suuri hyppy tuntemattomaan.
Tälläistä kansanäänestystä ei voi pitää oikeana. Ihmisiä pyydettiin ottamaan kantaa sellaiseen asiaan, josta he eivät tietäneet yhtään mitään.
Jos kansanäänestyksiä järjestetään, niin pitäisi olla selvät vaihtoehdot. Pelkän propakandan muodostama mielipide ei vastaa kansan tahtoa.
Olen seurannut Jaakkolan "yhden miehen sotaa" tässä EU asiassa. Kukaan ei pysty todistettavasti väittämään, että hän on väärässä.
Juna on kuitenkin jo mennyt. Silloin kun se vielä liikkui olisi pitänyt vetää hätäjarrua. Suomen viljelijät olivat silloin jarrumiehiä. Sopimus hyväksyttiin. Hypättiin suureen tuntemattomaan huppu päässä.
Nyt tuli uutinen, että Tanskassa olisi jo vaatimuksia erosta EU:sta. Suomessakin silmät avautuvat vähitelle. Monet karvaat tappiot osoittavat, että piskuinen Suomi on ollut kuin kynnysmatto, johon isot valtiot pyyhkivät jalkansa mennen tullen. Jokainen tietää ne "torjuntavoitot", joita sieltä on tullut.
Täytyy ihailla Jaakkolan sitkeyttä asiassa. Moni muu olisi jo lyönyt kintaat tiskiin. Olen koko ajan ollut EU:n vastustaja. Sitä ollaan viemässä liittovaltion suuntaan. Tämä pohjoinen Suomi jää silloin takamaaksi. EU:n perustavoite on vapaa kilpailu. Siinä kisassa Suomi ei pärjää markkinavoimien kanssa. Täällä ovat syrjäkylät tyhjentyneet. Sama kehitys on Euroopassakin. Suuret kaupugit ja tehokkaat alueet imevät täältä koulutettua ja ammattitaitoista työvoimaa.
Kaikki tämä tapahtuu vähitellen ja huomaamatta. Eduskunta ja hallitus joutuu vaan toteamaan, että kansallinen lainsäädäntä jää toiseksi, jos Brysselin kello lyö.
Elintarvikeomavaraisuus alkaa olla jo osittain mennyttä. Itsenäisen maan tehtävä on kuitenkin turvata kansalaisten elanto kaikissa olosuhteissa.

Olen seurannut Jaakkolan "yhden miehen sotaa" tässä EU asiassa. Kukaan ei pysty todistettavasti väittämään, että hän on väärässä.

Tesantti ei ainakaan tykkää Jaakkolan jutuista. Eli Jaakkolan kertomisa asioisa häätyy olla siis jotaki perrää...

Johtavat politiikkomme peräänkuuluttavat EU:n turvatakuita. Niitä ei ole.

Kiitos Repliikille asiallisesta kommentista!

Totta, mitä turvatakuista kirjoitit.
Suomen EU-liittymislakiesitys on todella paksu kirja.
Allekirjoittaneella se on paksuna mapillisena A-neloselle pienennettyinä kopioina, kaksi sivua/paperi.

Kohdasta "Kansainväliset sopimukset" löytyy kohta, jonka mukaan Suomen oli EU-sopeutettava kaikki kansainväliset sopimukset;
irtisanomalla yksipuolisesti tai purkamalla molempien osapuolien kesken.

Venäjän kanssa tammikuussa 1992 tehty YYA-jatkosopimus on sama kuin NL:n kanssa.
Artilassa 14 sanotaan, että toisen pitää mennä apuun kun toisen kimppuun hyökätään.
Tämä sopimus jäi "vahingossa" purkamatta, koska Venäjä oli silloin NL:n kaatumisen jälkeen sotilaallisesti ja taloudellisesti heikko.
 
=> Suomi on sahannut linssiin Venäjää ja EU:ta.
Venäjä vaatii, että Suomi noudattaa sen kanssa tehtyä sopimusta.
Sama koskee puutulleja. Se on EU:n asia. Mutta Venäjä ei suvaitse EU:ta, vaan Suomen neuvottelijaksi.
Venäjä näyttää mahtiaan koko ajan.

EU:n ja NATON turvatakuita ei ole, koska EU:lle on valehdeltu.

Jaakkola on oikeassa siinä, että kansanäänestyksessä kysyttiin, hyväksyykö kansa sopimuksen neuvoteltujen ehtojen mukaisesti.
Totuus oli kuitenkin se, että hyvin harvat tiesivät, mitä liittyminen merkiksi.

Korostan:
EU-kansanäänestyslain kysymysteksti kuuluu:
Pitäisikö Suomen liittyä EU:n jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?
Erkki Liikanen paljasti kirjassaan, että Esa Härmälä teki raportin suppeaan jakeluun, jotta paniikkia ei päässyt syntymään,
elikä kansa ei saanut tietää, että komission julistuksessa vakuutettiin, että kaikki maatalousartiklat kirjoitetaan siirtymätuiksi.

Nyt on tutkittava:
Ketkä kuuluivat tuohon suppeaan joukkoon?

Juna on kuitenkin jo mennyt. Silloin kun se vielä liikkui olisi pitänyt vetää hätäjarrua. Suomen viljelijät olivat silloin jarrumiehiä. Sopimus hyväksyttiin.

Milloin hätäjarrusta olisi aikaisemmin voinut vetää, koska huijauksesta ei ollut todisteita?

Nimittäin vasta viime huhtikuun puolivälissä tuli vastaan Kuosmasen kirjan vinkki: yksi virke, joka kertoi, että maatalousartiklat kirjoitettiin siirtymäsäädöksiin.
Tämän luettuani tarkistin asian.

Nyt olen vetänyt hätäjarrusta, kiitos Kuosmasen vinkin.

Edesmenneen MTK-veteraani Lauri Kuosmasen pojan Antin mieltä asia lienee pitkään askarruttanut, mihin rotkoon Suomen maatalousjuna on menossa.

Nyt tuli uutinen, että Tanskassa olisi jo vaatimuksia erosta EU:sta.

Olen luullut, että Tanska jätti Maastrichin sopimuksesta hyväksymättä vain EMUn eli euron, mutta Tanska ei ole hyväksynyt muitakaan liittovaltioon johtavia; Yhteistä puolustusta ja EU-perustuslakia.
Tanska on maataloutta lukuunottamatta (CAP) siis vain ETA-jäsen.
Norja ei ETA-jäsenenä ole CAPissa, mutta Tanska on.

Suomella on voimassa oleva ETA-jäsenyyssopimus, kuten Norjallakin. Se on Suomen maatalouden pelastus.

Elintarvikeomavaraisuus alkaa olla jo osittain mennyttä. Itsenäisen maan tehtävä on kuitenkin turvata kansalaisten elanto kaikissa olosuhteissa.

Elintarvikeomavaraisuus on pelastettavissa. Ks. edellinen kommentti.
Aseet maatalouden ja elintarviketeollisuuden pelastamiseen ovat olemassa.

Vielä:
En tätä taistelua ihan yksin ole käynyt, joskin kirjoittelu on jäänyt minulle.

Lausun nöyrät kiitokseni yhteistyökumppaneilleni!

Ehkä kaikki johtui siitä, että suomalaisilla neuvottelijoilla ei ollut selvää käsitystä siitä, että mitä todellisuudessa päätettiin. Pääasia oli, että päästään mahdollisimman pian jäseneksi. Sitkeä neuvotteluvääntö jäi tekemättä.
Neuvottelu on taitolaji. Tehdyt virheet voitaisiin korjata, jos muutettaisiin Suomen EU politiikkaa. On meikäläiselläkin vähän kokemusta neuvotteluista. Olin lähes 20 vuotta MTK:n edustajana siemensopimusneuvotteluissa. Se oli tietenkin pieni pisara noihin Brysselin neuvotteluihin verrattuna. Samat piirteet olivat kuitenkin kuin muissakin tupo neuvotteluissa. Toisella puolella olivat suurten keskusliikkeiden edustajat.
Se tässä vaan on ihmetyttänyt kun meidän neuvotteluvääntö siemenlisistä kesti lähes pari kuukautta. EU neuvotteluihin käytetään aikaa vain murto-osa tästä. Sanotaan, että oli muutaman tunnin tapaaminen komisaarin kanssa. Suomalaisia on koko ajan kiitelty EU:n taholta hyviksi neuvottelijoiksi. Tämä on paha merkki. Jos vastapuoli kehuu suomalaisia, niin se tarkoittaa sitä, että he ovat saaneet tahtonsa läpi.
Näin oli liittymisneuvotteluissakin. Täällä Kokemäellä sanotaan, että hättäinen tekkee huanon kaupan. Näin kävi liittymisneuvotteluissa ja sama suunta on jatkunut edelleen. Kova vääntö EU:n kanssa on raadollista työtä. Neuvottelutaktiikkaan kuuluu myös se, että pinna vedetään joskus aika kireälle. Näin oli Tehyn työtaistelussakin. Järjestön käsikirjoitus kuitenkin piti. Koko ajan oli aivan selvä asia, että joukkoirtisanominen ei tulisi toteutumaan. Jos potilasturvalakia ei olisi säädetty, niin sopimus olisi syntynyt viimeistään kymmentä minuuttia ennen määräajan päättymistä. En sano, että Tehystä pitäisi ottaa oppia, mutta kyllä se osoittaa, kuinka kovaa edunvalvonta nykyään on.
Jos EU saa Suomen myöntymään yhdessä asiassa, niin jatkoa seuraa. Se on ihan varma. Kyllä tässä on aivan sama ilmiö kuin koulukiusaamisessakin. Me elämme niin pahassa maailmassa, että joudutaan käyttämään kovia keinoja. Se on tietenkin ikävä asia. Olisi tietenkin paljon hauskempaa jos asioista voitaisiin sopia sovussa. Tehdyt virheet korjattaisiin ja pieni Suomikin saisi osansa.
Näin ei kuitenkaan ole. Europarlamentin ja komision jäsenet ovat kovan linjan politiikkoja, jotka ajavat omien kannattajiensa etuja.

Ehkä kaikki johtui siitä, että suomalaisilla neuvottelijoilla ei ollut selvää käsitystä siitä, että mitä todellisuudessa päätettiin. Pääasia oli, että päästään mahdollisimman pian jäseneksi.

Kyllä oli selvä käsitys.

Martti Ahtisaaren johdolla tehtiin tuhatsivuinen SALAINEN selvitys EY-jäsenyyden vaikutuksista.
Selvitys valmistui joulun alla 1991 jo ennen jäsenyyden hakemista.

Presidentti Koivistolle se annettiin 19.12.1992 ja seuraavana päivänä viidelle valitulle ministerille.

Onneksi keskeinen osa siitä vuoti julkisuuteen Ilta-Sanomien ansiosta!

Koiviston mielestä oli pääasia, että Suomi pääsee jäseksi, hinnalla millä hyvänsä.

Nyt pitäisi nousta demari-herraviha!