Emäntä ny sit ajo sen likan sitikan kotio ja kehu, että hienosti kulkee! Toivottavasti menee jatkossakin, toukokuussa kikotin täyttää 14 vuotta. Mutta loppukäyttäjän valinta eli pääasia, että hän tykkää. Pienelle tytölle pieni auto.
Johan nyt oliskin ollu maailmankirjat sekaisin, jos ei tämäkin homma olis menny vituiksi. No ei kyl ollu mulla osuutta, mutta harmittaa silti aika isosti. Kymmenen päivää ehti auto olla pihalla. Ei ollu kerinny likka saamaan vielä korttia, kun veljensä oli hakemassa häntä koulusta. Vielä siihen aikaan iltapäivästä auraamatta olleella pikkutiellä ohjaaja muuttui matkustajaksi ja härveli tömähti tieltä pois. Ojaa ei ollut, mutta valtava kanto tienposkessa. Puskurin pää paskaksi, lokasuoja lyttyyn ja etupyörä ripustuksineen pari-kolme senttiä taaksepäin.
Mennee mitä todennäköisemmin lunastukseen ja törmäysvakuutus lieventää hiukan taloudellista vahinkoa. Mutta mikään ei korvaa sitä työtä, joka auton etsimiseen ja hakemiseen meni. Ja mistä saa samanlaisen samoilla varusteilla, ei mistään.