Koska luomussa ruokitaan lähinnä nurmia, ei "Ravinteiden tasapainoinen-käyttö" - pakollisen ympäristösitoumuksen toimenpiteen fosforimäärien rajoitus lähinnä lantaa levittämällä aiheuta ongelmia, varsinkaan jos säilörehua ei välttämättä korjatakaan ? Eihän luomu enää vaadi ympäristösitoumusta, onko luomuehdoissa identtiset lannoitusehdot kuiin nykyisessä tavanomaisen viljelyn ravinnemäärissä ?
Nyt tunnustan, että ymmärrykseni loppuu tuon kirjoittamasi tekstin kanssa. Luomutiloja koskevat juuri samat nitraatti- ja lannoitusrajat sekä sadonkorjuut kuin tavanomaisiakin tiloja. Uusi luomusopimus ei ilmeisesti vaadi enää ympäristösitoumusta, mutta sen saa tehdä vain lohkoille, jotka ovat ympäristökorvauskelpoisia (siis: raivioille ei saa luomutukia).
Petri
Eli selvennän nyt kysymyksenasetteluani:
1. Sisältääkö luomusopimus ympäristösitoumuksen kanssa verrannollisen pakollisen lannoitustaso-toimenpiteen, esimerkiksi fosforin käyttömäärät tyydyttävästä tasostalähtien viljoilla <= 10 kg/ha. Tämä ei siis tarkoita, että haluaisi laitaa lisää tai
älyttömästi fosforia, vaan että yleensäkään saisi laittaa fosforia lannan typen yhteydessä, kun se fosfaatti siellä muutenkin on ? Tämä siis tilanteessa, jossa luomusopimus tehdään, mutta ei tehdä ympäristökorvauksiin sitoumusta ? Jos näin on, ettei voida erotella, niin selvä. Luomusopimus-ehtoja ei minulla ole luettavana. Näen vain ympäristökorvauksen sisältämien toimenpiteiden ehdot noista mavin ohjeista. Saako luujauhoa käyttää miten paljon ja millä viljavuuksilla ?
2. Tavanomaisen viljelyn puolella ei nähtävästi olisi enää sadonkorjuuvelvoitetta, siis kasvinviljelytiloilla on nyt mahdollisuus käyttää apusäilörehunurmia "ravinneylimäärän purkamiseen" , lähinnä paperilla.
3. Koskeeko lantapoikkeuksen kielto
lantaa vastaanottavalle myös luomuviljelyä ? Mavin materiaalista, kohdasta ympäristösitoumus ja perustoimenpide : "Lantapoikkeuksessa mainittuja fosforimääriä on sallittua käyttää silloin, kun fosforilannoituksessa käytetään
pelkästään omalta maatilalta peräisin olevaa kotieläinten lantaa. .....Lantapoikkeukseen saa soveltaa fosforin tasausta mutta
ei satotasokorjauksia."
4. Siis ymmärrän kyllä, että Pohjois-Suomen luomu- sekä tavanomaisen viljelyn lannanvastaanottoon tulee lähinnä naudanlantaa. Siinä ei liene vaikeuksia pysyä edes kohtuu lähellä fosforirajoja, eli noin nelinkertaisessa suhteessa. 170 kg kokonaistyppeä => 42 kg P. Jos esim. tuottaa vehnää joka neljäs vuosi, niin OK. Siankuivalannan ja etenkin kananlannan osalta on tilanne aivan toinen. Se sianlanta ja kananlanta edelleen on tuolla lounaassa - ja kohta Saaristomerellä - olemassa, vaikka luopuisinkin ajatuksesta hankkia lähempää kuin 600 km päästä lantatuotteita. Eli kummalliset lannan käytön sitomiset omiin kotieläimiin ovat vielä materiaaleissa. Esimerkiksi kanan kuivikelanta, kokonaistyppi 170 kg => P 101 kg
Ympäristökorvauksen lannanvastaanotto-toimenpide vastaavasti: Kananlanta 15m3 => N(kok)= 141 kg, P(kok) = 81 kg ; Sianlanta 15m3 => 69kg N(kok) , 42 kg P(kok) ; Naudanlanta 15m3 => 60 kg N(kok) , 15 kg P(kok) .
Kananlantaa lukuunottamatta menee hyvin nitraattidirektiiviin ja yleiseurooppalaisiin fosforinlevityssäännöksiin, mutta ei todellakaan mahdu ympäristökorvaukseen sitoutuneen fosforirajoihin, jopa erm ja rm mailla tekee liukoisen typenkin kanssa tiukkaa.
Sian lietelannassa päästäisiin 170 kg kokonaistypellä noin 40 kg fosforiannokseen, mutta eteläisessä Suomessa ollaan tarkkoja tiheässä olevien pohjavesialueiden ja asutusetäisyyksien kanssa, nähtävästi.
-SS-
