Tunnen täällä yhden vanhan miehen, joka oli aikanaan sotapoika.
Itse kertoi, että oli iso-kokoinen ja halukas lähtemään rintamalle, alaikäisenä kumminkin tarvittiin sen isä lupa rintamalle lähtöön, sanoi että kun oli talon ainoa poika, niin isälle ei tullut kysymykseenkään semmoinen juttu, lupaa ei hellinyt ei millään ilveellä, poikasena oli ollut isälleen siitä hyvin katkera, mutta myöhemmin hiljaa kiitti isäänsä siitä, että piti tahtonsa, eikä kuvitellu liikoja , vaikka herrat kävi parikin kertaa puhuttelemassa, että eikö poikaa lähetetä jo rintamalle, kun itse sitä tahtoo
Vaikka oli pienen talon isäntä, niin äijä piti päänsä
