Yksi isäntä meilläpäin on herättänyt keskustelun avioehdosta. Hänellä oli "mallikelpoinen" maitotila, isäntäväki ahkera ja kunnollinen, ei viinaongelmia yms.
Emäntä kyllästyi "tissinkoitton" ja lähti. Vei mennessään mm. kesämökin, metsän puut ym ym. Karjanpito loppui ja isäntä jäi vähän "hunningolle". Lapset lähtivät emännän mukaan.
Eipä olisi etukäteen voinut aavistaa, että näin tulee käymään.
Toinen tositapaus: meidän emännän kaukaiselta sukulaiselta lähti maatilasta suuri siivu, kun emäntä kouluttautui avioliiton aikana ja valmistuttuaan lähti ja "vei puolet talosta mennessään". Entisen kuuluisan sikatilan isäntäkin joutui lähtemään muihin hommiin, emäntä vei metsän puut ja 10 ha peltoa meni myyntiin.
Onkin herätelty ajatusta käänteisestä avio-oikeudesta, ts. avioliittoa solmittaessa pitää sopia, että mikä on puolison osuus mahdollisessa avioerossa tai ilman sopimusta arvioidaan tilalle tulleen aviopuolison tekemän työn arvo ja sen mukaisesti määräytyy lakiosa.
On noita tapauksia täällä Tundrallakin.......
Ja tuossa rakkauden tilassa olis kai asiallista vaatia se avioehto. Muija sanoo ett rakkaus ei kysy varallisuutta.
Kaikesta huolimatta toi oma ja sukuomaisuus tulis turvata...