En ole vielä ehtinyt hakemaan Juice Leskisen elämänkertaa, mutta kirja-arvostelua lueskelin Aamulehdestä. Isu oli alkoholisti ja kavalsi työnantajan rahoja. Sitten tuli kuolema ja äiti joutui makselemaan isun velkoja pois. Otti sitten uuden miehen, joka paljastui vielä pahemmaksi rentuksi. Alkoholisti, joka vainosi Juicea ja oli muutenkin hankala tyyppi. Sitten kun äiti väläytti eroa, niin isäpuoli totesi, että. -Sen jos teet, niin kaksi viikkoa menee niin minä tapan sinut ja lapset tapan myös.
Hömöltä nämä kunniamurhat tuntuu, mutta ei ole meidän omassa kulttuuurissammekaan kauheasti kehumista. Kyllä toi suomalaisen miehen heikko itsetunto ja reppanamaisuus on säälittävällä tasolla. Sitä en jaksa koskaan käsittää, että minkä takia pitää perustaa perhe, jos sitä käytännössä vihaa niin paljon, että se pitää hävittää. Onkohan tämä perhe joku sellainen status homma, että se pitää olla ikäänkuin kulissina, että minä olen yhtä pätevä kuin kaikki muutkin. Sitten muualla olet ihan nössö, mutta perheen parissa diktaattori, jonka pätevyyttä ja turhautuneisuutta pitää kaikkien kunnioittaa.
Mun mielestäni monen olisi kaikista paras opetella elämään yksin, siitä olisi vähiten haittaa muille ja yhteiskunnalle yleensä. Mutta se kai kuuluukin sairauden oireisiin, että pitää saada huomiota ja tehtyä mahdollisimman iso lasku muille, sitten on asiat hyvin,,,vai?
Mutta alkuperäiseen aiheeseen. Me ei olla niin kovin kaukana kurdien kunniamurhista, meillä on vaan omanlaisemme tavat pistää väärin käyttäytyvä perhe hiljaiseksi...
