http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/glyfosaattia-kest%C3%A4v%C3%A4t-rikat-levinneet-ehk%C3%A4-jo-suomeen-1.76074

Kyllähän  tuo ihan vakava  asia on,  ja todella, huolimattomat käyttäjät on yksi suuri riski näissä hommissa, kyllä ne ruiskuttajatutkinnot tulee ihan tarpeeseen, toivottavasti tutkinnon läpäiseminen on enemmän kuin pelkkä muodollisuus.

Tilanne on vakava, koska glyfoa ruuttaillaan mielin määrin suorakylvössä peltoon. Vaikka suoraan osan kylvänkin, niin ei sitä oikein varmuuden vuoksi tule ruiskutettua.

Kierolla viljelyllä helpoiten pärjää paskaruohojen kanssa.

ite juuri toisessa ketjussa ihmettelin, että pari litraa keväöällä ennen *****kylvöä muka auttais sen mikä riittää:   ihan kuin pari nappia penisiliiniä silloin tällöin niin toimii lenssut hyvin!

Toisaalta, kun välillä viljelee vehnää tai ruista ja ruuttaa Broadwayta - tai öljykasveja ja tarjoaa Agilia, niin se glyfosaattiresistentti juolavehnä ihmettelee, että mikä mulle nyt tuli - ja heittää henkensä. Samat aineet tehoavat hukkakauraankin ja niille on olemassa ihan omatkin lääkkeensä. 

Juolavehnä lisääntyy juurakkonsa avulla eli suvuttomasti, eli sillä ei näin ole geneettistä muuntelua, siementen pölyttyessä voi aina joitain muutoksia tapahtua ja pysyvät, jos siemenet itävät.
Siemeniensä avulla leviävät heinät  muodostavat kestäviä kantoja helposti niin glyfosaatille ja vielä helpommin valikoiville heinäntorjunta herbisideille

Suurin uhka on kuitenkin resistentti maajussi, joka ei ota tietoa vastaan sitkeästä pommituksesta huolimatta. Nämä asiat on käsitelty vaikka kuinka moneen kertaan mediassa ja pakollisessa koulutuksessa. Silti asenne on aina se sama, että "ei meidän pellolla". Voi, voi...

kyllä jussikin opetetaan muutosvastarintaiseksi parissa kymmenessä vuodessa!   ei ennen ollu isäntiä jokka näin paljon on joka asiassa vastaan.... yleistä pyroa.

Suurin uhka on kuitenkin resistentti maajussi, joka ei ota tietoa vastaan sitkeästä pommituksesta huolimatta. Nämä asiat on käsitelty vaikka kuinka moneen kertaan mediassa ja pakollisessa koulutuksessa. Silti asenne on aina se sama, että "ei meidän pellolla". Voi, voi...

Ruiskuttaminen "tavan vuoksi tutuilla aineilla ja minimimäärä puolittaen" on syyllinen tähänkin sotkuun 

Kollegalla on laajamittaista ruiskutusurakointia ja puhui jo monta vuotta sitten, että muutama asiakas on sellainen, että mikään muu ei käy kuin tabletillinen expressiä. On koittanut puhua kasvinsuojeluaineiden kierrättämisestä, mutta ei mene läpi. Tätä ilmiötä, kun on muutamalla isännällä läpi pitäjän ja sen yleistää läpi Suomen, niin yllättävän iso porukka siitä saadaan kasaan. Näistä seuraa sitten se, että hallinto huolestuu ja kohta meillä on peräkkäiskäytön rajoitus, varmuuden vuoksi joka aineelle tai joku muu pakollinen kierrätys juttu. Joudut laatimaan viisivuotisen ruiskutussuunnitelman, joka on esitettävä tarkastajalle kysyttäessä jne. Elikkä juuri se harmittaa, kun kaikki saa sitten kuraa nilkoille, kun osa porukasta haluaa pitää päänsä ihan tyhmissä asioissa...

Ruiskutusten ajatteleminen vakuutuksiksi irtauttaa ajattelemasta ongelmaa: eihän vakuutus aiheuta onnettomuuksia. Esimerkiksi pienet antibioottimäärät tuotantoeläimille ja antibioottien määrääminen kaikkeen nuhaan ja köhään, se on maailmalla erittäin yleistä, osassa maapalloa taitavat olla jopa reseptivapaita. Miten nykyinen viljelijäsukupolvi voisikaan ajatella luopuvansa edullisesta lääkityksestä, joka helpottaa suurempien alojen ylläpitoa tuntuvasti ?

Monet ajattelevat myös niin, että ei resistenssistä ole haittaa, jos näin käy, voidaan aina palata ennen torjunta-aineita vallalla oleviin menetelmiin, mekaaniseen muokkaukseen, kitkemiseen, viljelykiertoon ja muuhun perinteiseen, kunhan vasta seuraava sukupolvi saa sen vaivoikseen.

Osittain tämä on tottakin, koska kun valintapaine loppuu, muut tekijät alkavat ohjata perinnöllistä muuntelua.

Lopputulema on se, että ei ole tarvetta reagoida mitenkään, kyllä sen sitten aikanaan huomaa, kun 1/4 annosten kuuden aineen rutiiniseokset eivät vieneetkään lehtilaikkua ja vesiheinää pois.

-SS-

Toisaalta, kun välillä viljelee vehnää tai ruista ja ruuttaa Broadwayta - tai öljykasveja ja tarjoaa Agilia, niin se glyfosaattiresistentti juolavehnä ihmettelee, että mikä mulle nyt tuli - ja heittää henkensä. Samat aineet tehoavat hukkakauraankin ja niille on olemassa ihan omatkin lääkkeensä.

Puolassa lienee lähin esiintymä hukkakauraa, jolla on ristiinresistenssi sekä Agil 100 EC:lle että Broadwaylle. Aika vähissä saattaa olla huumori tuollaisesa tapauksessa. Ehkä niittonurmi alkaa olla ainoa toimiva torjunta sellaisessa tapauksessa.

-SS-

Kollegalla on laajamittaista ruiskutusurakointia ja puhui jo monta vuotta sitten, että muutama asiakas on sellainen, että mikään muu ei käy kuin tabletillinen expressiä. On koittanut puhua kasvinsuojeluaineiden kierrättämisestä, mutta ei mene läpi. Tätä ilmiötä, kun on muutamalla isännällä läpi pitäjän ja sen yleistää läpi Suomen, niin yllättävän iso porukka siitä saadaan kasaan. Näistä seuraa sitten se, että hallinto huolestuu ja kohta meillä on peräkkäiskäytön rajoitus, varmuuden vuoksi joka aineelle tai joku muu pakollinen kierrätys juttu. Joudut laatimaan viisivuotisen ruiskutussuunnitelman, joka on esitettävä tarkastajalle kysyttäessä jne. Elikkä juuri se harmittaa, kun kaikki saa sitten kuraa nilkoille, kun osa porukasta haluaa pitää päänsä ihan tyhmissä asioissa...

Voisi luulla, että nämä pelkkää Expressiä käyttävät olisivat se ongelma, mutta oikeasti sellaiset peruskoulun läpinukkuneet innokkaat agroammattilaiset, jotka käyttävät kaikkein tehokkaimpia aineita "omassa koeohjelmassaan" ohjeista ja annosmääristä poiketen, ja vieläpä rutiininomaisesti aina kaikkia, puolikkailla annoksilla, se on se riski.

Jokainen tietää, että penisilliinille vastustuskykyisiä bakteereja on jo aika liuta, se taistelu on jo hävitty, mutta jos joku älyn jättiläinen alkaisi määrätä puolikkaita annoksia karbapeneemejä/1/ joka korvatulehdukseen, sehän se olisi jo ns. muiden pakkiin kusemista.

Edit: viestintuoja tapetaan ensiksi. Joten, vaikka en olisikaan mitään mieltä, tämä asia on todella herkkä, ja karmassa näkyy. Koska tässä asiassa on lisäjännitteitä eri lajikevalintojen, viljelykiertojen, viljelytapojen ja muokkauskulttuurien välillä.

-SS-

/1/ Vaikeasti hoidettavien bakteerien se "viimeinen" antibioottiryhmä

Edit: viestintuoja tapetaan ensiksi. Joten, vaikka en olisikaan mitään mieltä, tämä asia on todella herkkä, ja karmassa näkyy. Koska tässä asiassa on lisäjännitteitä eri lajikevalintojen, viljelykiertojen, viljelytapojen ja muokkauskulttuurien välillä.

Niinpä

Tää taistelu on jo hävitty täällä Suomessakin. Tuossa kun on isäntien peltoja kierrellyt työn ja harrastusten vuoksi, niin alkaa nuo "jääntirikat" olla melko yleisiä. "Sattui tänäkin vuonna sen verta huonot olosuhteet, ettei toiminut." "Erehdyin käyttämään tabletteja vaikka myyjä lupasi niiden toimivan. "

Jos viljelijät ei nyt vieläkään usko, niin turha niille on asiasta puhua. Keskiverto viljelijä ruuttaa niinkauan kun se vain toimii; totutulla tavalla. Sen jälkeen kun ei enää myrkky toimi, aletaan ihmetellä, että mitäs nyt tehdään. Kun katsoo mitä muualla tehdään tai miten asian suhteen on edetty. Niin vasta kun mikään ei enää toimi ja viljely on mahdotonta aletaan kehitellä uusia systeemejä.

Mutta tää resistenssi on siitä mukava, että se on pääosin tilalla syntyvä ongelma. Ja siihen voi vaikuttaa itse. Jos sitä löytyy omalta pellolta on peiliin katsomisen paikka.

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 03.12.14 - klo:08:56

Edit: viestintuoja tapetaan ensiksi. Joten, vaikka en olisikaan mitään mieltä, tämä asia on todella herkkä, ja karmassa näkyy. Koska tässä asiassa on lisäjännitteitä eri lajikevalintojen, viljelykiertojen, viljelytapojen ja muokkauskulttuurien välillä.

Niinpä

Tää taistelu on jo hävitty täällä Suomessakin. Tuossa kun on isäntien peltoja kierrellyt työn ja harrastusten vuoksi, niin alkaa nuo "jääntirikat" olla melko yleisiä. "Sattui tänäkin vuonna sen verta huonot olosuhteet, ettei toiminut." "Erehdyin käyttämään tabletteja vaikka myyjä lupasi niiden toimivan. "

Jos viljelijät ei nyt vieläkään usko, niin turha niille on asiasta puhua. Keskiverto viljelijä ruuttaa niinkauan kun se vain toimii; totutulla tavalla. Sen jälkeen kun ei enää myrkky toimi, aletaan ihmetellä, että mitäs nyt tehdään. Kun katsoo mitä muualla tehdään tai miten asian suhteen on edetty. Niin vasta kun mikään ei enää toimi ja viljely on mahdotonta aletaan kehitellä uusia systeemejä.

Mutta tää resistenssi on siitä mukava, että se on pääosin tilalla syntyvä ongelma. Ja siihen voi vaikuttaa itse. Jos sitä löytyy omalta pellolta on peiliin katsomisen paikka.

Itiölevintäiset kasvitaudit ja lentävät eläinpohjaiset kasvintuhoojat eivät kunnioita tilan rajoja. Monet syyttävät viherpiipertäjiä, että "hyvät aineet kielletään", mutta kyllä laajemmalla viljelykulttuurilla on yhtä paljon osasyy, jos ongelmia joskus tulevaisuudessa syntyy. Ja siihen ei omalla pientilallaan ruiskutteleva huolellisinkaan IP-viljelijä voi reagoida mitenkään. Voi vaan todeta, että nyt ei rapsikuoriainen kuollutkaan.

Useimmat muut kun toteavat asiaan, että ei koske meitä. Ja vikapäitä ovat muiden maiden tehoviljelijät.

Ainahan se vielä ensi vuoden se toimii, eikö.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: Yodavaari - 03.12.14 - klo:09:31

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 03.12.14 - klo:08:56

Edit: viestintuoja tapetaan ensiksi. Joten, vaikka en olisikaan mitään mieltä, tämä asia on todella herkkä, ja karmassa näkyy. Koska tässä asiassa on lisäjännitteitä eri lajikevalintojen, viljelykiertojen, viljelytapojen ja muokkauskulttuurien välillä.

Niinpä

Tää taistelu on jo hävitty täällä Suomessakin. Tuossa kun on isäntien peltoja kierrellyt työn ja harrastusten vuoksi, niin alkaa nuo "jääntirikat" olla melko yleisiä. "Sattui tänäkin vuonna sen verta huonot olosuhteet, ettei toiminut." "Erehdyin käyttämään tabletteja vaikka myyjä lupasi niiden toimivan. "

Jos viljelijät ei nyt vieläkään usko, niin turha niille on asiasta puhua. Keskiverto viljelijä ruuttaa niinkauan kun se vain toimii; totutulla tavalla. Sen jälkeen kun ei enää myrkky toimi, aletaan ihmetellä, että mitäs nyt tehdään. Kun katsoo mitä muualla tehdään tai miten asian suhteen on edetty. Niin vasta kun mikään ei enää toimi ja viljely on mahdotonta aletaan kehitellä uusia systeemejä.

Mutta tää resistenssi on siitä mukava, että se on pääosin tilalla syntyvä ongelma. Ja siihen voi vaikuttaa itse. Jos sitä löytyy omalta pellolta on peiliin katsomisen paikka.

Itiölevintäiset kasvitaudit ja lentävät eläinpohjaiset kasvintuhoojat eivät kunnioita tilan rajoja. Monet syyttävät viherpiipertäjiä, että "hyvät aineet kielletään", mutta kyllä laajemmalla viljelykulttuurilla on yhtä paljon osasyy, jos ongelmia joskus tulevaisuudessa syntyy. Ja siihen ei omalla pientilallaan ruiskutteleva huolellisinkaan IP-viljelijä voi reagoida mitenkään. Voi vaan todeta, että nyt ei rapsikuoriainen kuollutkaan.

Useimmat muut kun toteavat asiaan, että ei koske meitä. Ja vikapäitä ovat muiden maiden tehoviljelijät.

Ainahan se vielä ensi vuoden se toimii, eikö.

-SS-

Niin ja tämä kaikki sotku on saatu aikaan alle 50 vuodessa.... Ja tarkoitushan olisi mielummin ihmiskunnan elellä täällä tuhansia eikä kymmeniä vuosia.. Voin rehellisesti tunnustaa, että näin omalla kohdallani mahdollisuutena luomutuotannon (jota viljellään tosimielellä ja tuotetaan kunnollista satoa) vastaavan tähän nykyaikaiseen kohtuuttoman lyhytjänteiseen politiikkaan (tapellaan riittääkö öljy 20 vai 40 vuotta vaikka joka tapauksessa pitäisi kestävyyttä parantaa esim...) Mielestäni karkeasti katsottuna kaikki vippaskonstit, mitä ihminen on ahneudessaan keksinyt ovat tuottaneet aluksi lyhytjänteistä voittoa, jonka jälkeen tuplana tappiota!!! Kannattaisiko meidän jo oppia? (lihaluujauho, glyfosaattia voi juoda, maalit eivät olleet myrkkyjä, viljaa viljan perään+roundup, antibiootin massakäytöllä ratkaistaan terveysongelmat, lihaluujauho, naudasta yritettiin tehdä sikaa ja näytä vituiksi menneitä vippaskonsteja on suurin piirtein yhtä paljon, kuin niitä vippaskonsteja (kaikkien vippaskonstien huonot puolet eivät ole kerenneet toteutua))...