No okei ,ulkomailla naudan hoitokokemus ja kulttuuri on paljon pidempi kuin täällä Suomessa.Suomessa jalostuksessa otettiin 60-90 luvulla vain tuotos huomioon ,toki oli jo terveyskortit ,mutta niihin ei merkitty sairauksia vaan ne salattiin,tämän kertoi paikallinen eläinlääkäri,isännät kielsi lääkärin merkinnät korttiin.Tämä ilmiö vääristi jalostusta ja siitä taidetaan kärsiä yhä.
Suomessa ruokinta on liian vilja painotteista josta taas johtuu mm.sorkka ongelmat,kiimaongelmat ja ym.lista on pitkä.
Tässä muutamia kohtia.No vasikan hoito unohtu siinä paljon petraamisen varaa,pienessä vasikassa asuu lehmä. 
Osa tuosta on ihan soopaa
Tai jos ei ole, ratkeavat nuo ongelmat parsinavettakiellolla... 
Mielestäni ei ole ihan soopaa, kyllä hyvin pitkälle asia on varmaan noin. Parsinavetta ei ole aina kaiken pahan alku ja juuri, jos on oikein omistautunut tuottaja niin eläinten hyvinvouinti voi olla jopa erittäin hyvällä tasolla. Se vaatii vaan todella kovaa omistautumista, elämäntapaa.
Laittaisin vielä yhdeksi syyksi tuohon sen että meillä pitkä ja pimeä sisäruokintakausi on kyllä sellainen mikä vaatisi lypsykarjanavetalta enemmän kuin valtaosa 70-90-luvulla rakennetuissa navetoissa on tasona. Niissä maissa joissa valtaosan vuotta on pitkiä valoisia päiviä ja mahdollisuus laidunnukseen niin ei voida puhua samoista olosuhteista Meidän ilmasto ja etenkin kuukausien pimeys tekee haasteita eläinten terveydelle ja hedelmällisyydelle ja myös ihmisten jaksamiselle. Toki olemme sopeutuneet elämään pimeydessä mutta se ei ole silti terveellistä, joidenkin tutkimusten mukaan pelkästään ihmisten altistuminen kaamokselle voi altistaa joihinkin syöpiin tai elintasosairauksiin. Grönlannin inuiitit ovat tästä vapaita koska ovat alkuperäiskansaa, mutta heilläkin on tutkittu olevan 2-tyypin diabetesta.
Takaisin lehmiin, toinen syy voinee olla se että meillä on ERITÄIN tiukka E-luokan maidon hinnoittelu, se on mielestäni pääsyy lehmien lyhytikäisyyteen. Usein poistonsyyt liittyvät pääosin meijerimaidon vaatimuksiin, maitoa on oltava paljon eikä siinä saa olla soluja. Myös muut hinnoittelu ja tukiperusteet vaikuttaa. Tähän saakka kannattaa pitää mielummin runsastuottoista lehmää jonka maito on koko lypsykauden meijerikelpoista - eli poistoon joutuvat herkimmin ne lehmät joilla on solut toistuvasti koholla, ut-kroonikot sekä muuten vähämaitoiset - kaikki nämä pienentää keskipoikimakertaa.
Mutta keskipoikimakerta ei edes kerro kaikkea, useissa maissa sitä ei edes lasketa, esim. Kanadassa. Miksi pitäisi pyrkiä siihen että lehmiä pitäisi rasittaa mahdollisimman monella poikimisella? Lehmähän voi periaattessa lypsää 50-tonnariksi 3-4 poikimisella, jokainen poikiminen rasittaa sitä enemmän. Jos ajatellaan että jos saat saman elinikäistuotoksen kasaan 4 poikimisella kun vaihtoehtoisesti 7 poikimisella niin kyllä sen 4 krt poikineen elättämiseen on mennyt vähemmän rahaa ja aikaa kuin 7 krt poikineelle.
