Edelleenkin: miksi näissä rikoksissa keskitytään alinomaan näihin jengiläisiin (eikä uhreihin) ja yritetään miettiä heidän ongelmiaan. Raukat, kun toisen polven maahanmuuttajina ovat saaneet kodin ja koulutuksen ja muutenkin samat lähtökohdat kuin kantasuomalaiset

Lainaus käyttäjältä: SKM - 09.10.14 - klo:16:35

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 09.10.14 - klo:06:31

Montakohan sataa vuotta valkoinen mies alisti afrikkalaisia  Milloin Eurooppalainen terrori oikeasti Afrikassa loppui.... 80-luvulla mustikoita lykättiin pillareilla jokiin vielä ihan miten huvitti 

Miettikää joskus tätä. Voisi olla ihan oikeudenmukaista saada välillä itsekin turpiinsa 

Ja mä en ole edes suvaitsevainen.. taidan inhota ääliöitä ihonväriin katsomatta 

Noi teinit varmaan ihan vidtusti välittää siitä, mitä tapahtui vuonna miekka ja kivi kun pahoinpitelevät jopa 10-vuotiaita lapsia.

 Älä nyt hulluja puhu.

Mistä ne teinit ottaa esimerkin?

Lähtökodeistaan ja -asuinpaikoistaan. Kulttuuristaan. Geeniperimästään.

Taas yksi tällainen skribentti joka väittää, että nämä väkivaltaa harjoittavat ovat syyttömiä ja syyllinen on se nimetön yhteiskunta. Osattomat ja näköalattomat nuoret vain purkavat pahaa oloaan ryhmäpaineen suojissa. Kyse ei ole yksilöistä ja heidän vastuustaan, vaan korteista. Ympäristö muka varastaa tulevaisuuden ja opettajat maalaavat mikroeleillään ja makrosanoillaan tyhjää taulua tummanpunaiseksi. Ongelma muka on sosioekonominen. Niinpä sille ei tarvitse tehdä mitään.

Yhteiskunnan syyttäminen ja siinä sivussa väkivallan oikeuttaminen onttoa höttöpuhetta, jossa väkivallantekijöitä käsitellään uhreina. Eivät he sitä ole. Uhreja ovat heidän väkivaltansa kohteet.

Yksi oppimisen perussäännöistä on välittömän palautteen antaminen. Tässä se tarkoittaa välitöntä ja tiukkaa puuttumista väkivallantekoihin. Rikoslaista kyllä löytyy tarvittavat pykälät. On pykälä julkisesta kehottamisesta rikokseen, jota voidaan soveltaa Whatsapp pikaviesti foorumeihin. On pykälä järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta. Pahoinpitelystä, henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta ja ryöstöstä on niinikään omat pykälänsä. Ongelmana on se, että oikeuslaitos reagoi niin tavattoman hitaasti ja päästää syylliset tunnistamisen jälkeen vapaalle jalalle, että oppimisvaikutus – rikoksesta seuraa välitön rangaistus – jää syntymättä.

Ongelmana on myös se, että sen sijaan että käytäisiin heti kiinni itse ongelmaan, jäädään pohdiskelemaan mahdollisia syitä. Nekin kyllä on selvitettävä aikanaan, mutta ongelmaan puututtava heti. Ei tulipalossakaan jäädä pohtimaan, miten paloturvallisuutta voitaisiin parantaa. Ensin käydään kiinni palon sammutukseen ja niitä muita asioita pohditaan omalla ajallaan.

Joku asiantuntija voihki, että yhteiskunta on ajanut tilanteen sellaiseksi, että nuorten pitää hakea hyväksyntä väkivallan kautta. Valitettavasti hän ei tehnyt tästä loogisia johtopäätöksiä. Jos hyväksyntää voidaan hakea väkivallan kautta, yhteiskunnan on järjestettävä asiat niin, että väkivallan kautta ei saada hyväksyntää vaan ikävyyksiä. Hyväksyntä on hankittava positiivisilla teoilla.

(Lainaus Iltalehden yleisökirjoituksesta. Naseva - ja osuva!)