Hamalla 80-luvulla olin töissä Hollannissa; iltaa istuttaessa aina toisen tuopin kohdalla joku pöydästä kysyi suoraan tai kierrelleen "Finlandisierung" -käsitteestä ja yleensäkin, millaista elämä Suomessa on (vapaa lehdistö? ym. juttuja).
Olin juuri ennen tuonne lähtöä lukenut silloisen Kanadan pääministerin (jonka ranskalaislähtöistä nimeä en osaa kuitenkaan oikein kirjoittaa, joten annetaan olla) haastattelun, jossa häneltä kysyttiin, millainen vaikutus Amerikan Yhdysvalloilla on Kanadan (ulko)politiikkaan.
Hän vain totesi, että sehän on kun nukkuisi suuren karhun vieressä: yleensä on lämmintä ja turvallista, mutta kun karhu kääntää kylkeään, on syytä olla varovainen.
Kyllä olen yksyheksöisen kanssa samoilla linjoilla, että naapuria ei yleensä haukuta idiootiksi, vaikka hän sattuisi sellainen olemaankin. Vaan erilaisia strategioita hänen kanssaan toimeentulemiseksi pitää olla varastossa, mikäli tilanne muuttuu kovasti hankalaksi. Eli jos valtiojohtomme ei ihan kaikkia totuuksia ääneen lausukaan, ei sekään välttämättä ole tulkittavissa suomettumiseksi, vaan normaaliksi naapurin kanssa elämiseksi. Kumpikaan valtio ei ole muuttamassa uudelle paikkakunnalle, joten eroonkaan emme pääse.
Petri