Noin 10000 paalattiin tuollaisella, verkon suhteen oli ronkeli, piipon sininen ei ainakaan toiminut. Verkon syöttörullille sai lisäillä usein talkkia, muuten kietoi verkon itseensä. Olki ei aina pyörinyt kuivana kammiossa. Laakerit kesti hyvin kunhan jaksoi vain rasvata. Sullojan sormia ja vastakampaa tuosta joutui loppuaikana hitsaileen. Hyvin huolletun yksilön uskaltaa varmaan ostaa, ja verkotuksen metkut opittua ihan toimiva peli. Kohtuu tiiviitä paaleja tuolla sai, jos tiiviydensäädön venttiili oli ehjä.
Siihen kietomisongelmaan auttaa rypsiöljy syöttöteloille ja pätee kaikkiin, siis kaikkiin paalainmerkkeihin, tai sitten se verkkorulla yöksi vesiojaan. se on staattista sähköä, kun sen kietomisen syöttöteloille aiheuttaa.
sen oljen pyörimisongelman taas aiheuttaa liian puhtaat telat kammiossa. ne vaan luistaa kuivalla oljella. sopivasti verkkoa joidenkin telojen ympärillä terästetynä muutoin huonosti puhdistettujen telojen kanssa, niin jo vain olkikin pyörii.
46:n aikana tuota verkon kietomisongelmaa kans ilmeni pirusti, mutta kaks verkko merkkiä toimi parhaiten ... Juta ja Dondosil ( siis vihiriä verkko). Onneksi noi oli niitä halvimpia
Dondosilliä otin Welgeriinkin kun Jutaa ei enää K-maataloudesta löytynyt. Kait se muovitetussa paalissa samoin kestää, kuin Uv suojatutkin. Ainakaan ennen ei ollut ongelmia
Tuossa yhdellä tutulla taitaa olla just toi JD 578 ... pirun särmiä paaleja se tekee, vaikka huonosta karhosta. Näin ojan takaa seurattuna, lisäksi niitä paaleja on olovana vähän heinään suhteutettuna