Viime viikkoina on tullut telkkarista se dokumenttisarja ensimmäisestä maailmansodasta ja sen mielettömyydestä.
Kansakunnat marssivat iloiten sotaan jonka kuvittelivat tuovan paremman maailman.
Sama meno jatkuu nykyäänkin ja siihen kun lisää että nämä suurvallat kun ovat ulkoistaneet maasodan käynnin pikku valtioitten maaperälle niin aina löytyy ryhmiä jotka saavat sanansa julki joka yllyttää sotaan.
Ja yllyttäjät ovat sitä mieltä että sodan jälkeen on kaikki paremmin.
Toimii jopa meillä kun lukee näitä nettisaitteja. Ammutaan vaan ilmatilaa loukkaavat ryssän koneet alas, niin ne alkavat pelkäämään meitä. Ja jopas tuli hyvä mieli, kun joku uskalti olla noin rohkea ja imarteli meidän puolustuskykyä. Kyllä me ollaan voittamattomia.
Se on vaan pirun huono juttu kun ihmisiä on niin helppo ohjata tekemään mitä vaan, kunhan vaan yllyttää oikein ja oikeaan aikaan.
Onneksi se samanlainen vaikuttaminen toimii rauhankin puolesta, mutta heillä useinmiten ei ole isoja rahavaroja tukenaan ja he kuuluvat yleensä näitten sotien kärsijöihin eli ovat naisia. He joutuvat tekemään kaikki työt kun nämä sankarit ovat sotimassa, sitten paikkaamaan haavotuneet ja saattamaan kuoleet hautaan.
