Sassipa ei nähtävästi ole ollut Mobirassa silloin kun siitä tuli Nokia. Eikä Nokiassa työmaalla, silloin kun muutamalla markalla olisi henkilöstöannissa saanut aika mätön konkurssikypsän Nokian osakkeita. Nämä osakkeet sittemmin vaurastuttivat monen salolaisen perusinssin ja verstas-asentajankin. EI se matkapuhelinhomma niin ruusuista ollut, vaan osin keskinkertaisten massainsinöörien puurtamista rima sopivasti puolivälissä: Panasonikkia ja Motorolaa auottiin projektiryhmien palaveripöydillä ja mietittiin, miten saataisiin 0.001 penniä halvempi tuosta osasta.
Vaikka olen aikanaan ollut ns. uskollinen nokialainen siellä vaikean nousukiidon aikana, ei minulla ole ollut nokialaista puhelinta milloinkaan, silloin kun Nokialaisella sai mökiltä puhutuksi 20 minuuttia, ja s--en - akk --- lop- , samaan aikaan japanilais-saksalaisella saattoi jonottaa verotoimiston aina niin pikaiseen puhelinpalveluun vaikka 7 tuntia, jos oli puhelumaksuihin varaa. Nokian valikot olivat hienoja koodeja yks rivi näkyvissä kerrallaan , saman aikaan kun joillakin muilla oli selvällä tekstillä valikot selattavissa ja rullailtavissa ylös alas.
Let's face it. Ei Nokian puhelin koskaan välttämättä ole ollut se kiinnostavin ja hienoin ja muodikkain, simpukkaakin tarjosivat melkein sitten vasta, kun kuluttajien ostovalinnoissa simpukat olivat jo vaihtumassa iphone lasilättyihin. Li-ion akutkin vuosikausia myöhässä. Ja mäkitorpan huollossa yksikön 6110:t joka toinen kuukausi, joka ikinen. Jos ei näyttö, niin näppis. Tai akku. tai liitin. Tai. Tai.
Alihankkijoita osasivat raiskata parhaiten. Siinä se salaisuus.
-SS-
Viimeksi muokattu: 13.06.14 - klo:22:12 kirjoittanut -SS-